Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

29.1.2009

Kohti asiakeskeisiä eurovaaleja

Kuntavaalien aikaan paheksuttiin laajalti kansanedustajien ehdokkuuksia. Nyt kun Euroopan parlamentin vaalit lähestyvät, pyörii vastaava kritiikkimylly vähintään yhtä kovilla tehoilla. Nyt hampaisiin ovat joutuneet muilla elämän aloilla kokemusta ja julkisuutta saaneet sekä nuoret ehdokkaat. On toki hyvä, että vaaleista puhutaan, mutta hieman kummallista demokratiakäsitystä edustaa ajattelu, jossa joillakin ihmisillä on tavallaan pienempi oikeus olla ehdolla.


Vaaleissa puolueet ja valitsijayhdistykset asettavat ehdokkaat, joista voimme sitten omamme valita. Ehdokasjoukosta luulisi kelvollisen ehdokkaan löytyvän, sillä pelkästään eduskuntapuolueilla on oikeus asettaa yhteensä 160 ehdokasta (20 per puolue).


Usein kuulee väitteen, jonka mukaan Euroopan parlamenttiin valitaan liikaa kotimaan politiikassa ryvettyneitä, julkkiksia tai muuten vain huonoja ehdokkaita. Kansa saa kuitenkin vapaissa vaaleissa juuri sellaiset johtajat kuin se ansaitsee. Ei julkkis pääse parlamenttiin vain sen takia, että on julkkis, vaan sen takia, että monet ovat antaneet hänelle ainoan äänensä. Jokaisen äänestysperusteet ovat yhtä arvokkaat, joten vaalien tulos on aina oikea.


Nykyisessä ilmapiirissä ehdolle asettuminen vaatii suurta rohkeutta, eikä varmasti tapahdu ilman pitkällistä harkintaa. Siksi me äänestäjätkin voisimme keskittyä ihmisten sijasta asioihin. Meidän tulisi käyttää nuorten naisehdokkaiden määrän kauhisteluun käyttämämme aika vaikkapa Turkin EU-jäsenyyden etujen ja haittojen pohtimiseen tai siihen, kuinka Eurooppa pidetään kilpailukykyisenä taloutena. Eiväthän nämä välttämättä ole yhtä seksikkäitä puheenaiheita, mutta sitäkin tärkeämpiä.


Jos äänestäjä ei itse ole miettinyt Euroopan tärkeitä kysymyksiä, kuinka hän voisi löytää ehdokkaan, joka ajaa eteenpäin juuri hänen kantojaan? Kun tutustuu asiakysymyksiin, saattaa ehdokkaiden paremmuusjärjestyskin muuttua kummasti. Esimerkiksi nuori ehdokas saattaakin sopia kokeneempaa paremmin juuri minun edustajakseni, koska hänen näkökulmiaan eivät rajoita menneisyyden painolastit.


Kirjoitus julkaistu Uusisuomi.fi:n mielipiteissä 23.1.2009 ja Hämeen sanomissa 29.1.2009. Hämeen sanomissa julkaistua oli tosin toimittaja taas muokannut.

Lisäys: oli näköjään myös tuoreimmassa (30.1.) Nykypäivässä,

27.1.2009

Maisteri


Se on siinä! Kai tuosta voi jossakin määrin olla jopa ylpeä, vaikka arvosanat ovatkin keskinkertaisia. Toivottavasti tällä paperilla joskus jopa töitäkin irtoaa, sillä sen takia koulun penkillä istutaan. Toisaalta kyllä saan itseäni syyttää työmarkkina-aseman heikentymisestä, sillä eihän Jyväskylän yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa voi pitää erityisen hyvänä.

25.1.2009

Loistavia eurovaaliehdokkaita

Kokoomus nimesi eilen ensimmäiset 10 eurovaaliehdokastaan. Kaikki nimetyt ovat toki paikan saadessaan erinomaisia Euroopan parlamentin jäseniä. Kolme ehdokasta nousee kuitenkin omassa arvostuksessani yli muiden.


Heikki Autto (s. 1984) on noussut raketin lailla jopa valtakunnalliseen tietoisuuteen Rovaniemen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Heikki on erittäin mukava ihminen, joka taatusti tulee menestymään myös eurooppalaisen politiikan huipulla. Suosittelen lämpimästi, että lähetämme Heikin Brysseliin, vaikka kyllä Heikkiä Suomessakin tarvitaan.


Risto E.J. Penttilä (s. 1959) haluaa lähteä Eurooppaan puolustamaan ja parantamaan markkinataloutta. Hieno tavoite, sillä kuten kaikki olemme huomanneet, nousee sosialismin ruma peikko voimakkaasti esiin taloudellisesti huonoina aikoina. Penttilä on jo pitkään käynyt leppymätöntä sotaa kapitalismin puolesta. Pyöritti aikanaan nuorsuomalaista puoluetta, joka oli aika mielenkiintoinen porukka.


Sofia Vikman (s. 1983) on uskomattoman määrätietoinen nuori nainen Tampereelta. Sofia on kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja, joten olen päässyt tekemään hänen kanssaan monipuolista yhteistyötä. Sofia uskaltaa sanoa vaikeitakin asioita suoraan. Minun ei juurikaan tarvinnut miettiä vastausta, kun Sofia jokin aika sitten pyysi minua mukaan kampanjaansa. Kyllä Brysseliin pitää yksi kokoomusopiskelija saada!


21.1.2009

Muutoksia linkkeihin

Siivoilin pitkästä aikaa blogini linkkilistoja. Laitoin kokoomuslaiset blogit omaksi luokakseen ja muut yhteen luokkaan. Siivosin myös pois muutamia pitkään kuolleina olleita blogeja. En kuitenkaan tehnyt kuten monet tuntemani demarit, eli listannut blogiini vain oman puoluekannan mukaisia linkkejä.

Luen paljon erilaisia blogeja, joten kaikki eivät (toistaiseksi) päässeet listalle, mutta voit toki ehdottaa listalle laitettavaksi (tai muuten vain luettavaksi) mieleistäsi linkkiä. Erityisesti kärjistämään taipuvaiset kirjoittajat ovat kiinnostavia.

19.1.2009

Ei turvapaikkaa kenkäterroristille!

Yhdysvaltain väistyvää presidenttiä kengillään viskonut terroristi osoittaa pelkuruutensa itkemällä Sveitsistä turvapaikkaa. Jos on rohkeutta rikkoa lakia, niin pitää olla valmis kestämään seuraukset. Luonnollisesti Suomessa uutisointi on vahvasti painottunut tukemaan tätä rikollista. En voi alkuunkaan ymmärtää asennetta, jonka mukaan itselle epämieluisaa presidenttiä saa pahoinpidellä vapaasti.

Vaikka en todellakaan pidä oman maamme presidentin poliittisesta linjasta, ei minulle tulisi mieleenkään heittää häntä kengällä. Samoin olisin erittäin vihainen jos joku ulkomaalainen syyllistyisi tällaiseen. George Bush on kuitenkin monelle niin suuri saatana, että rationaalinen ajattelu lamaantuu kun miehen nimi edes mainitaan.

Lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että kyseessä oli todellakin toimittaja. Onkohan tällainen toiminta kuitenkaan hyvää journalismia? Onneksi tällaiset tapahtumat osoittavat eräidenkin toimittajien toiminnan todelliset tarkoitusperät. Onneksi nykyään ei tarvitse olla vain suomalaisen punaisen median armoilla

14.1.2009

EU ympäristöfasistien asialla

Ensin EU-komissio kielsi energiasyöpöt hehkulamput. Näinä päivinä komissio jyrähtää laitteiden herätevirroista: kännyköiden latureiden ja valmiustilassa olevien televisioiden on kulutettava jatkossa merkittävästi nykyistä vähemmän energiaa.


Komission asetuksen odotetaan astuvan voimaan lähiviikkoina.


Eikä tässä kaikki: Luultavasti vielä tämän vuoden puolella komissio kiristää muun muassa jääkaappien, pesukoneiden, tietokoneiden, televisioiden, tallentavien digiboksien, pölynimureiden, kattiloiden, vesiboilereiden ja ilmastointilaitteiden sähkönkulutussäädöksiä.


- Tämä on vasta alkua. Komission tavoitteet raja-arvoista ovat kunnianhimoiset. Markkinoille hyväksytään vain hyviä tuotteita, työ- ja elinkeinoministeriön hallitussihteeri Sari Rapinoja sanoo.


(lähde: Kauppalehti. fi 14.1.2009)


Vaikka suhtaudun Euroopan unioniin kokonaisuutena positiivisesti, on pakko sanoa sen kykenevän myös ikäviin asioihin. Yllä lainaamassani uutisessa ei ole järjen häivääkään. Emme me tarvitse viranomaisia mittailemaan kännykän latureiden virrankulutusta. Ja miten mitataan kattilan sähkönkulutusta?


Nykyään on aivan liikaa ihmisiä, joiden mielestä minkä tahansa kieltäminen on hyvästä, jos sen voidaan väittää olevan jotenkin ympäristölle hyväksi. Taikasanana ilmastonmuutos on jo niin väkevä, että se kumoaa kaikki järkevät perusteet.


Toivottavasti nykyinen talouskriisi estää näiden ympäristöfasistien pahimmat vapautta rajoittavat juonet. Suhteellisen lyhyen talouslaman vaikutukset lienevät kuitenkin ihmiskunnalle vähemmän haitallisia, joten jos näin kävisi, voisimme pitää lamaa jopa hyvänä asiana.

9.1.2009

Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta pilasi taas päivän

Lähetin alkuviikosta tiedekuntaan tutkinnonanomislomakkeen saadakseni maisterin tutkinnon 22.1. tiedekuntaneuvostosta. Kuulostaa helpolta, eikö? Totuus on toisenlainen. Tiedekunnan nettisivuilta löytyvien ohjeiden mukaan tulostin lomakkeen, mutta yllättäen se oli väärä lomake. Tänään sain postissa oikean lomakkeen ja pyynnön lähettää se täytettynä, jos haluan tutkinnon.


Vielä koomisemman asiasta tekee se, että sain samalla kopion ”väärästä” lomakkeesta. Tämä kopiohan käy esimerkiksi työvoimatoimistossa (vai mitä te-keskuksia ne nykyään ovatkaan) todisteena siitä, että opinnot eivät enää jatku. Lomake käy siis kaikkeen muuhun, paitsi tutkinnon myöntämiseen. Kopiossa on leimat ja allekirjoituksen sun muut vakuutukset siitä, että saan tutkinnon edellä mainitussa tiedekuntaneuvoston kokouksessa, joten jos olisin oikein ilkeä, niin en olisi uutta lomaketta edes lähettänyt. En kuitenkaan viitsi alkaa asiasta enempää tappelemaan.


Olen vain iloinen kun vihdoin pääsen lopullisesti tiedekunnasta eroon. Koko opiskelujeni ajan lähes joka ikisen asian hoitaminen on ollut hermoja raastavaa taistelua toimimatonta byrokratiaa vastaan. Onneksi sentään pari professoria on ollut tehtäviensä tasalla, muuten valmistuminen olisi ollut täysin mahdotonta.