Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

29.1.2009

Kohti asiakeskeisiä eurovaaleja

Toiminnot: 

Kuntavaalien aikaan paheksuttiin laajalti kansanedustajien ehdokkuuksia. Nyt kun Euroopan parlamentin vaalit lähestyvät, pyörii vastaava kritiikkimylly vähintään yhtä kovilla tehoilla. Nyt hampaisiin ovat joutuneet muilla elämän aloilla kokemusta ja julkisuutta saaneet sekä nuoret ehdokkaat. On toki hyvä, että vaaleista puhutaan, mutta hieman kummallista demokratiakäsitystä edustaa ajattelu, jossa joillakin ihmisillä on tavallaan pienempi oikeus olla ehdolla.


Vaaleissa puolueet ja valitsijayhdistykset asettavat ehdokkaat, joista voimme sitten omamme valita. Ehdokasjoukosta luulisi kelvollisen ehdokkaan löytyvän, sillä pelkästään eduskuntapuolueilla on oikeus asettaa yhteensä 160 ehdokasta (20 per puolue).


Usein kuulee väitteen, jonka mukaan Euroopan parlamenttiin valitaan liikaa kotimaan politiikassa ryvettyneitä, julkkiksia tai muuten vain huonoja ehdokkaita. Kansa saa kuitenkin vapaissa vaaleissa juuri sellaiset johtajat kuin se ansaitsee. Ei julkkis pääse parlamenttiin vain sen takia, että on julkkis, vaan sen takia, että monet ovat antaneet hänelle ainoan äänensä. Jokaisen äänestysperusteet ovat yhtä arvokkaat, joten vaalien tulos on aina oikea.


Nykyisessä ilmapiirissä ehdolle asettuminen vaatii suurta rohkeutta, eikä varmasti tapahdu ilman pitkällistä harkintaa. Siksi me äänestäjätkin voisimme keskittyä ihmisten sijasta asioihin. Meidän tulisi käyttää nuorten naisehdokkaiden määrän kauhisteluun käyttämämme aika vaikkapa Turkin EU-jäsenyyden etujen ja haittojen pohtimiseen tai siihen, kuinka Eurooppa pidetään kilpailukykyisenä taloutena. Eiväthän nämä välttämättä ole yhtä seksikkäitä puheenaiheita, mutta sitäkin tärkeämpiä.


Jos äänestäjä ei itse ole miettinyt Euroopan tärkeitä kysymyksiä, kuinka hän voisi löytää ehdokkaan, joka ajaa eteenpäin juuri hänen kantojaan? Kun tutustuu asiakysymyksiin, saattaa ehdokkaiden paremmuusjärjestyskin muuttua kummasti. Esimerkiksi nuori ehdokas saattaakin sopia kokeneempaa paremmin juuri minun edustajakseni, koska hänen näkökulmiaan eivät rajoita menneisyyden painolastit.


Kirjoitus julkaistu Uusisuomi.fi:n mielipiteissä 23.1.2009 ja Hämeen sanomissa 29.1.2009. Hämeen sanomissa julkaistua oli tosin toimittaja taas muokannut.

Lisäys: oli näköjään myös tuoreimmassa (30.1.) Nykypäivässä,

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen kerran olen aika paljon eri mieltä Tikan kanssa; asiat tuskin ovat noin yksioikoisia.

OK, nuori ehdokas ei välttämättä lähtökohtaisesti ole sen kehnompi tai parempi kuin vanhempi immeinen, mutta en ihan tuosta vaan lähtisi äänestämään hädin tuskin teini-iästä selvinnyttä, puolueohjelmasta copy-pastella sivuilleen teesit lisännyttä europarlamenttiin. Poliitikoksi kypsyminen vaatii kuitenkin kokemusta niin voittojen kuin tappioidenkin myötä.

Eero hyvä, myös ehdokasasettelu on poliittinen kysymys (eli debatoitava ja kritiikin alainen). Jostain kumman syystä erityisesti kokoomusvaikuttajat pyrkivät väistelemään tätä...mistä lie johtuu? ;)

Kun/jos asiakysymykset tai oma poliittinen identiteetti eivät ole selvillä (tai niistä ei olla kiinnostuneita), niin yleensähän ihmiset äänestävät hyvin helposti ennestään tuttua naamaria. Ja jos ajatellaan, että esim. marxilaisia luokkasubjekteja tai muita ns. poliittisia ankkureita ei enää ole olemassa, niin puolueiden rajoja voi olla vaikeampaa hahmottaa kuin aikaisemmin, niin vaalit ovat erittäin henkilökeskeiset - ja Suomessahan parhaiten tämän on sisäistänyt nimenomaan kokoomus, jonka mediaseksikäs mainostoimistokampanjointi on purrut erittäin hyvin tähän mennessä. Eikä siinä mitään, se on meidän vasemmistolaisten heikkoutta, että ei olla saatu kunnon imperiumin vastaiskua aikaiseksi. Vielä.

Petteri Peitsi kirjoitti...

Olen samaa mieltä Eero kanssasi että äänestäjät ovat lopulta ne ketkä valitsevat poliittiset edustajansa ja kansankielellä sanottuna, "sitä saa mitä tilaa". On kuitenkin mielestäni vähintään kyseenalaista että joistakin julkisuuden henkilöistä, joilla on erittäin vähän tai ei ollenkaan kokemusta tai tietopohjaa politiikasta, pääsevät ehdokkaiksi pelkän julkisuusarvonsa perusteella. Sitävastoin taas monet aktiivisesti mukana poliittisessa toiminnassa mukana olleet jätetään kylmästi vilttiketjuun. Vika on niin puolueissa, jotka luottavat joidenkin äänestäjien löyhään "äänestysmoraaliin", kuin myös näissä äänestäjissä itsessään jotka sivuuttavat asiasisällöt ja äänestävät ulkokuoren mukaan. Tämä korostuu etenkin eurovaaleissa jonka suurin osa äänestäjistä ilmeisesti kokee arvottomaksi vaaliksi jättämällä äänestämättä.

Toki itse tuloksen kannalta jokainen ääni on yhtä arvokas mutta mielestäni siinä on selkeä henkinen ero jos joku tulee valituksi poliittisen pätevyytensä ansiosta kuin sen että on kaunis/komea julkisuuden henkilö (esim. Tanja Karpela 1999). Tietenkään äänien laatu ei ratkaise vaan määrä eikä se muuten voisi käytännössä ollakaan.

Petteri Peitsi kirjoitti...

Anonyymi kuitenkin unohtaa sen tosiasian ettei Kokoomuksella ollut eduskuntavaaleissa 2007 yhtään julkkisehdokasta sitä vastoin kun Keskustalla oli esim. Jari Isometsä, Markku Uuspaavalniemi ja Juha Mieto, SDP:llä taas Tommy Tabermann, Ilkka Kantola ja Maria Guzenina-Richardson. Lisäksi on paljon sanottu että "mainostoimistokampanjointi" olisi ratkaiseva tekijä Kokoomuksen menestyksessä kun yhtä lailla SDP ja Keskusta ovat voimakkaasti turvautuneet visuaalisiin, mielikuvia sisältäviin kampanjoihin.

Rehellisyyden nimissä ei voi kuitenkaan sanoa että Kokoomuksen voittokulku olisi yksin puolueen itsensä ansiosta, vaan siihen on vaikuttanut merkittävästi myös Keskustan ja SDP:n heikkous.

Keskusta painii "maaseutu vs. kaupunki"-dilemman kanssa, puoluesihteeri Jarmo Korhosen avoin Matti Vanhasen uhmaaminen, jälkimmäisen kyvyttömyys puolue- ja arvojohtajana sekä kevään 2008 vaalirahakohu ovat syöneet Keskustan uskottavuutta. Myös perussuomalaisten rakettimainen nousu Timo Soinin johdolla on nakertanut Keskustan kannatusta sen perinteisillä kannatusalueilla maaseudulla.

SDP ei ole Keskustaa juuri paremmassa asemassa. Paavo Lipposen ajan jälkeen puolueella ei ole ollut voimakasta, päämäärätietoista johtajaa ja monille SDP näyttäytyy auttamattoman vanhoillisena ja ukkoutuneelta puolueelta jolla ei ole uusia ideoita vaan joka on keskittynyt puolustamaan vain asioiden nykytilaa. Myös SDP:n kytkös SAK:hon, ylimielisyys puolueen ollessa hallituksessa ja opportunistiselta, populistiselta näyttäytyvä oppositiopolitiikka ovat rokottaneet SDP:n kannatusta.

Eurovaalit ovat kotimaan politiikan kannalta "kevyet" vaalit joten vuoden 2011 eduskuntavaaleista tulee erittäin mielenkiintoinen tapahtuma.

Anonyymi kirjoitti...

Totta, mutta en viitannut kommentissani yksinomaan julkkisehdokkaisiin, vaan koko kokoomuksen kampanjailmeeseen ja -strategiaan.

jt kirjoitti...

Mitäs tuumaa the Woodpecker Lex Nokian uusimpiin käänteisiin?

Eero Tikka kirjoitti...

Jaa että Lex Nokia...Täytyy myöntää etten ole liiemmin siihen perehtynyt.

Olen ymmärtänyt että siinä on kyse työnantajan oikeudesta tutkia työntekijöiden työsähköpostien tunnistetietoja. Kuulostaa melko turhalta työkalulta teollisuusvakoilua vastaan.

Aika isoilla pyssyillä aiheen tiimoilta tunnutaan ammuskelevan molemminpuolisesti, olivat uutiset Nokian painostuksesta kuinka totta tahansa. Maailmanloppua tuskin tulee riippumatta lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

On Nokialla tietysti oikeus lähteä maasta jos kokee liiketoiminnan Suomessa tämän takia vaarantuvan. Painostuksen suhteen onkin jo vähän toinen tilanne.