Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

15.8.2008

Olympialaisista


Olen aina ollut suuri olympialaisten ystävä. Konsepti toimii, pienetkin lajit muuttuvat mielenkiintoisiksi kun panoksena on se suurin ja kaunein, olympialainen kultamitali. Itse seuraan erityisesti yleisurheilua, judoa, uintia, voimistelua ja tietenkin kaikkia lajeja joissa suomalaisia on mukana. Jalkapalloa ja nyrkkeilyä en seuraa, sillä mielestäni osallistumisoikeutta ei tulisi rajoittaa ammatin tai iän perusteella (toki ymmärrän esimerkiksi voimistelun alaikärajat).

Kisat tuovat esiin myös ikäviä asioita. Enkä nyt tarkoita jatkuvaa nälkätystä kisojen ympäristövaikutuksista tai Kiinan ihmisoikeustilanteesta (toki olen sitä mieltä, ettei kisoja olisi koskaan pitänyt myöntää ihmisoikeuksia polkevalle Kiinalle), vaan rasittavaa vouhotusta kielletyistä aineista. Tietenkin douppaaminen on tuomittavaa, mutta on kuitenkin pidettävä kirkkaana mielessä se, että jokainen on syytön kunnes toisin todistetaan. Dopingista valittavia ihmisiä tuntuu harmittavan vallan vietävästi se, että monet ovat vilpittömästi innoissaan jostakin, mistä he itse eivät ymmärrä tuon taivaallista. Tämä ilmenee juuri doping-vouhkaamisen kaltaisena liioitteluna ja urheilun merkityksen kyseenalaistamisena. Se nyt vain on tärkeää kuka juoksee nopeimmin, hyppää pisimmälle, ampuu tarkimmin tai muuten osoittaa suuruutensa urheilussa.

12.8.2008

Yliopisto-opiskelijoille vapaus valita

Tähän aikaan vuodesta on hyvä esittää onnittelut kaikille yliopistosta opiskelupaikan saaneille! Muistan itse hyvin sen riemun, jonka oma hyväksymiskirjeeni aikoinaan sai aikaan. Muistan myös sen hämmennyksen, jonka pakollinen ylioppilaskunnan jäsenmaksu aiheutti. Yliopistosta riippuen maksu pyörii sadan euron molemmin puolin ja nousee jatkuvasti. Tämä on siis maksu, joka on maksettava vuosittain, mikäli haluaa vähänkään opintoja suorittaa. Itse en tätä aikanaan edes tiennyt, joten ensimmäisestä lukukaudesta selviämiseen kovalla työllä keräämäni rahat eivät lopulta riittäneetkään jouluun asti.


Virallisesti Suomessa puhutaan maksuttomasta yliopistokoulutuksesta, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Ylioppilaskuntien rahankäyttökään ei yleisesti kestä kriittistä lähestymistä. Vai miltä kuulostaa Suomen pienituloisimmalta väestöryhmältä pakko-otetun rahan käyttäminen kehitysyhteistyöhön? Tai Jyväskylässä ylioppilaskunnan eliitin itselleen räätälöimä 100 000 euron stipendirahasto? Voin vakuuttaa, että näille rahoille olisi käyttöä myös riviopiskelijan nälänehkäisyssä!


Ylioppilaskuntien automaatio- ja pakkojäsenyyden perustuslainmukaisuuskin on useissa yhteyksissä kyseenalaistettu. Kyse ei ole siis pelkästään rahasta, vaan aikuisen ihmisen oikeudesta saada liittyä, tai olla liittymättä, yhdistyksiin. Oikeudesta, joka on taattu kaikille muille paitsi yliopistojen opiskelijoille. Itse ainakin haluaisin ammattikorkeakoululaisten tavoin päättää itse opiskelijajärjestöön kuulumisesta.


Eero Tikka

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti

Jyväskylä/Hämeenlinna

Kirjoitus julkaistu Hämeen Sanomien mielipide-palstalla 11.8.2008