Ei niinkään paskaan duuniin

Pakko kai tämä on tännekin kirjata, kun kerran taannoin joku anonyymi kehotti paskaduuniin hakeutumaan. En kuitenkaan osannut tätä neuvoa noudattaa. Aloitin vajaat kolme viikkoa sitten työt Kokoomusopiskelijoiden toimistolla.

Kyseessä ei kuitenkaan ole ”oikea” työ, vaan työelämävalmennus. Tämä sanahirviö tarkoittaa työharjoittelua, sillä nimellä sitä kutsutaankin alle 25-vuotiaiden osalta. Käytännössä on siis kyse siitä, että työnantaja ei maksa palkkaa, vaan työntekijä saa normaalin työmarkkinatuen (tai työssäoloehdon täyttyessä vähän enemmän) korotettuna ylläpitokorvauksella. Minä saan korotetun ylläpitokorvauksen, koska työ tapahtuu oman työssäkäyntialueen ulkopuolella.

Matkustan siis päivittäin Hämeenlinnasta Helsinkiin. Aikaa tähän kuluu, ovelta ovelle, kolmisen tuntia päivässä. Aikamoista orjatyötä, vai mitä? Itse olen tosin varsin tyytyväinen, koska vaihtoehtona olisi olla tekemättä mitään työtä. Lisäksi tutussa organisaatiossa on mukava työskennellä. Ja taatusti tämä työ edistää ”oikeiden” töiden saamista.

Otan osaa Venezuela!

Hugo Chávez onnistui tällä kertaa ostamaan valtion öljyrahoilla itselleen mieluisan tuloksen kansanäänestyksessä. Äänestystulos mahdollistaa käytännössä elinikäisen diktatuurin. Edellisellä kerralla yritys epäonnistui, mutta nyt tämä kommunisti ei jättänyt mitään sattuman varaan. Valtionyhtiöiden työntekijöiden osallistuminen kampanjaan työajalla ja muukin valtion rahan syytäminen propagandaan johti odotettuun tulokseen. Toivottavasti Chávezista kuitenkin päästään eroon ennen kuin maasta tulee uusi Pohjois-Korea!

Mitähän olisi tapahtunut, jos vastaavaa olisi yritetty Yhdysvalloissa?

Työnhausta

Siitä alkaen kun sain graduni valmiiksi, olen aktiivisesti etsinyt koulutustani vastaavaa työtä. On tietenkin selvää, että tämän hetkinen työttömyyteni johtuu lähinnä siitä, etten ole aivan täysin osannut hahmottaa sitä, mitä nimenomaan haluaisin tehdä. Onneksi olen kuitenkin työn suhteen avarakatseinen, joten mielenkiintoisia paikkoja löytyy ainakin muutama viikossa. Hakemuksia siis lähtee maailmalle ihan hyvää tahtia. Toki enemmänkin voisi lähteä, mutta strategiani on enemmän tarkka-ammuntaa kuin haulikolla räiskimistä.

Tietenkin minua risoo se, että töitä ei vielä ole löytynyt, mutta sitäkin enemmän monien työntekijää etsivien tahojen käyttäytyminen. Etenkin valtionhallinnossa haut ovat usein pelkkiä vitsejä, eli jonkin muutoksen takia paikat pistetään uuteen hakuun ilman että ulkopuolisilla hakijoilla olisi edes todellisia mahdollisuuksia tulla valituiksi.

Toinen ongelma on se, että ani harva työnantaja viitsii tiedottaa valintaprosessin kulusta. Harva edes viitsii kuitata työhakemuksen saapuneeksi, vaikka sitä aina hakemussähköpostissa erikseen pyydän. Työhaastatteluistakin voisi sanoa pari sanaa, mutta jääköön tällä kertaa väliin, sen verran erikoisiin tapauksiin olen ehtinyt jo törmätä.

Olen kuitenkin laatinut varasuunnitelman, joten kyllä tässä pian sorvin ääreen päästään. Sosiaaliturvan varassa eläminen ei ole vaihtoehto! En muuten ole edes hakenut mitään tukia, vaikka opintotukikuukaudet loppuivat jo joulukuussa.

Obama mustamaalauksen kohteena?

Hämeen sanomissa julkaistiin tänään lyhyt juttu Barack Obamaan kohdistuvasta laajasta mustamaalauskampanjasta. Nämä skandaalilehtien jutut ovat kuitenkin niitä samoja, joita esiintyi jo esivaalikampanjoiden aikana. Niihin uskova luultavasti vain hakee mielessään lisävahvistusta sille, että ei voi missään oloissa kannattaa Obamaa. Tällainen musta-valkoinen ajattelu on sinänsä toki huolestuttavaa.

Huolestuttavampaa on kuitenkin se, että Hämeen sanomien tapainen suhteellisen laadukas lehti menee näin helppoon. Nimittäin muutaman roskalehden ja puheradioäänen jutut ovat melko mietoa mustamaalausta verrattuna siihen maailmanlaajuiseen Bushin vastaiseen mediavyörytykseen, jota lähes kaikki mediat ovat suoltaneet katkeamatta viimeiset kahdeksan vuotta. On aivan eri asia puhua Obaman muka-väärennetyistä syntymätodistuksista, kuin toitottaa vuosikausia Bushin suunnattomasta typeryydestä ja luonnottomasta pahuudesta.

Älkääkä nyt hyvät lukijat ymmärtäkö väärin! Toki Bush teki paljon virheitä, kukapa meistä ei, mutta ehkä olisi muutaman mustamaalausepidemiaa arvostelevan jutunkin voinut lehdistä lukea kuluneen kahdeksan vuoden aikana. Joskus olisi myös mukava lukea kiihkotonta kirjoittelua Bushin kaudesta, mutta sitä saanee vielä odottaa, ehkä parikymmentä vuotta. Toivottavasti silloin tämän ajan toimittajatkin voivat miettiä hiljaa mielessään, josko tuli mentyä vähän liian pitkälle