Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

28.10.2006

Lasten poliittisesta hyväksikäytöstä

Olen jo pitkään muistellut katkerana elämäni ensimmäistä mielenosoitusta. Kyseessä oli syvimmän lama-ajan leikkausten vastustaminen ja etenkin opettajien lomautukset. Meidät kiltit koulupojat ja -tytöt pistettiin, meiltä tai vanhemmiltamme kysymättä, marssimaan opettajien kylmän omaneduntavoittelun etujoukkona. Itse en olisi tälle marssille osallistunut jos minulla olisi ollut vaihtoehtoja, sillä en näet nähnyt mitään järkeä siinä, että luokallamme oli vain 16 oppilasta. Mutta mitäpä sitä lapsilta kysymään. Kyllähän lapsille voi kertoa kaikkien irtisanomisten johtuvan päättäjien ahneudesta. Monet koulutoverini olivatkin pitkään siinä luulossa, että ministerien palkat ovat niin tähtitieteellisiä, että niiden takia on leikattava määrärahoja jokaisessa maamme koulussa.

Kun muutama ryhmä oli koulustamme saatu vähennettyä (ja näin tilapuutettakin helpotettua), tulivat kohteeksi siivoojat. Muistamani mukaan siivoojia oli todella paljon muutaman sadan oppilaan koulussamme, melkein siivooja kerrosta kohden. Ja silloinhan alkoi jälleen sama valittaminen ja aivopesu opettajien suunnasta. Perustelut siivoojien määrän säilyttämiseksi olivat tasoa: ei ole mitään järkeä siinä, että yksi siivoja juoksee kärrynsä kanssa monessa kerroksessa ja joka kerrokseen siivouskärryn ostaminen olisi tuhlausta, joten siivoojat on pidettävä. Siis että mitä? Vaikea uskoa tällaista roskaa suoltavien opettajien saavan aikaan maailman parhaita oppimistuloksia.

Samanlaista aivopesua epäilemättä tapahtuu ympäri maailmaa, alkaen palestiinalaisalueiden koulujen oppisisällöstä. Minulle kerrottiin ministerien olevan ahneita sikoja, palestiinalaisille juutalaisten olevan murhanhimoisia ali-ihmisiä, ympäri läntistä maailmaa syyllistetään lapsia Afrikan nälänhädistä. Miksi aikuiset eivät voisi pitää välillä turpaansa kiinni ja kuunnella mitä lapsilla on sanottavaa? Olisiko liian vaikea kuulla lapsen suusta että ei se naapurin ministeri/juutalainen/arabi/mikälie ole lapsen mielestä mitenkään ihmeellinen. Lapsi osaa tehdä maailman asioista omat johtopäätöksensä aivan riittävän monta kertaa myöhemmin, miksi lapsi ei voisi keskittyä lasten asioihin.

En olisi voinut aikanani koulussa työskennellessäni kuvitellakaan yrittäväni aivopestä yhtäkään vastuullani olleesta 6-8-vuotiaasta lapsesta. Yritin jopa opettaa heille kriittisen ajattelun mallia tyyliin: oletko varma, että naapurin poika tietää asiasta x riittävästi ollakseen uskottava. Ja jotta ei tulisi väärinkäsityksiä, korostan vielä, että en tässä ota kantaa uskonnollista kasvatusta vastaan, vaan kaikenlaista aivopesua, oli se sitten poliittista tai uskonnollista. En kuulu niihin ihmisiin, jotka näkevät uskonnollisen kasvatuksen automaattisesti aivopesuna, sen sijaan monien ateistien kasvatusmetodit ovat paljon fanaattisempia.

22.10.2006

Tervemenoa eläkkeelle Schumacher!

Olen katsonut yhtä lukuunottamatta kaikki formula1-kilpailut viimeisen 15 vuoden aikana ja suurimman osan tästä ajasta olen odottanut tätä päivää. Vihdoinkin nykyaikaisen urheilun suurin huijari poistuu areenalta arvolleen sopivalla tavalla eli häviämällä. En tosin myöskään pidä Alonsosta, Räikkösestä tai Kovalaisesta. Nämä kolme -siis melkein absolutisti, juoppo ja mies joka ylpeilee sillä, ettei ole lukenut yhtään kirjaa- ovat kuitenkin arvoasteikossani paljon korkeammalla kuin Schumi.

Ongelmana on ketä kannattaa ensi kaudella, joku suosikki on oltava, sillä en ala maksamaan mtv3:lle noin kymppiä kuussa jos ei ole suosikkia. Ferraria en voi koskaan kannattaa, koska tifosot ovat niin ärsyttäviä, tallipäälliköstä puhumattakaan. Renaultin tallipäällikkö ärsyttää jopa enemmän. Valintani on tässä vaiheessa Robert Kubica. Williams oli ehdoton suosikkitallini ennen Mika Häkkisen aikaa ja ilmeisesti on aika palata siltä osin vanhaan.

Kausi 2007 tulee olemaan äärimmäisen mielenkiintoinen nimenomaan Schumacherin lopettamisen ansiosta. Seuraava suuri positiivinen muutos tulee tapahtumaan silloin, kun Bernard Charles "Bernie" Ecclestone poistuu kuvioista. Tämän jälkeen ei puutu enää kuin Kyllösen selostus ja laji on täydellinen.

Mutta lopuksi vielä kerran: Schumacher sinua ei tule ikävä!

10.10.2006

Rahaa se on verinenkin raha

Tämän päivän kirjoitustani ei kannata ottaa haudan vakavasti, sillä tarkoitukseni on vain heitellä vähän kokeellisia ajatuksia ilmaan.

Kävin tänään kahden opiskelijatoverini kanssa melko pitkän ja monipolvisen keskustelun, joka alkoi perinteisestä Jyväskylän yliopiston valtio-opin sisäpiirijutustelusta ja päätyi lopulta maailmanpoliittiseen pohdintaan. Keskustelua kävimme lähinnä siitä, ovatko aseet maailmanpoliittisen voiman mittari. Näiltä osin keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja aionkin palata tähän aiheeseen joskus myöhemmin. Keskustelun lopuksi päädyimme pohtimaan eettistä sijoittamista, erityisesti asetehtaiden osakkeiden omistamista. Tässä onkin tämän kirjoituksen pääaihe.

Keskustelu siis lähti Yhdysvaltain valtavasta aseteollisuudesta ja sen laajoista vaikutuksista maan talouselämään. Jossakin vaiheessa heitin leikkimielisen ajatuksen siitä, että aseteollisuuteen sijoittaminen saattaisi olla hyvinkin tuottavaa. Hieman kärjistäen korostin erityisesti hyökkäysaseiden markkinoiden olevan kasvunäkymiltään erinomainen sijoituskohde. Perusteeni tähän on se, että on aivan sama kuinka paljon pasifistit saarnaavat rauhan sanomaa ja aseiden roskiin heittämistä, lopulta kuitenkin aseet puhuvat. Aseissa on myös se hyvä puoli, että ne tuppaavat menemään käytössä rikki ja käyttäjätkin joutuvat pois pelistä. On siis tarpeen huoltaa tai korjata kalusto sekä kouluttaa uusi miehistö niitä käyttämään. Aseet myös vanhenevat varastoissa, joten varastoja on syytä välillä tyhjentää.

Erityisen houkuttavaksi tämänhetkisen tilanteen tekee se, että Kiina ylläpitää suurta puolustusbudjettia. Vahvasti kasvava kansantalous mahdollistaa tulevaisuudessa entistä suuremmat asehankinnat. Tällöin on selvää, että monien muidenkin on kohennettava puolustustaan. Myös Pohjois-Korean tilanne näyttää erittäin mehukkaalta asejärjestelmäkauppiaiden näkökulmasta. Etelä-Korea ja Japani ovat erittäin vauraita maita, joilla on varaa ostaa kalliita uudenaikaisia järjestelmiä rauhoittamaan kansalaistensa tuntoja roistovaltion uhotessa naapurissa.

Markkinarakoja aukeaa myös toisen maailmansodan arpien umpeutuessa. On merkkejä sekä Saksan että Japanin halusta kasvattaa sotilaallista panostaan ja muuttaa jopa sotilaallista rooliaan. Saksan tilanne avaa erinomaisia mahdollisuuksia myös EU:n sotilaallisen yhteistyön puolella. Vaikka kriisinhallinta ei olekaan yhtä tuottavaa kuin vanha kunnon sota, niin kyllä Eurooppakin tarvitsee kunnon sotilasmateriaalia pystyäkseen pitämään yllä imagoaan kriisinhallinta eksperttinä. Myös rajavalvonnan tarpeet on syytä ottaa huomioon. Erityisesti muukalaisvihan kasvaminen antaa aineksia Euroopan sisäisille markkinoille, joita rauhanomainen integraatio supistaa.

Taitava ja tarpeeksi suuri asekauppias kykenee myös luomaan markkinoita. Äkkiäkös maailmalta löytyy kaksi tai vielä parempaa kolme toisiaan kyräilevää valtiota, tai miksei yhtä hyvin etnistä ryhmää, joiden välille on saatavissa kunnon varustelukierre. Hyvillä medianhallintataidoilla on toki mahdollista saada rauhanomaisiakin ryhmiä käymään kiinni toistensa kurkkuihin. Kun saadaan myytyä yhdelle osapuolelle vaikka vain muutamia satoja rynnäkkökiväärejä, voidaan käydä kertomassa vastapuolelle, että tämän tulevaisuus on vaarassa. Jokainen osannee päätellä miten tuottoisa varustelukilpa tästä alkaa. Kannattaa toki varmistaa, etteivät osapuolet tuhoa toisiaan ihan kokonaan, sillä silloin rauhanturvaajille ei olisi töitä ja jälkihoidosta ei saataisi revittyä kunnon rahoja. Ja jos muut markkinat uhkaavat kuivua, niin eiköhän Lähi-idässä joku kriisi ole alkamassa.

Tässä siis vähän ajatuksia siitä, miksi puolustussektori näyttää houkuttelevalta sijoituskohteelta. Toivon kuitenkin todella ettei kukaan oikeasti ajattele näin. Itse en pidä tällaista ajattelua millään tapaa hyväksyttävänä, mutta katson että tällaistakin näkökulmaa on hyvä pitää esillä. Onhan tämä kuitenkin realistisempi maailma kuin pasifistien kuvitelmat täydellisestä aseidenriisunnasta.

8.10.2006

Mummoränni

Vietin menneen viikonlopun Tampereella Kansallisen sivistysliiton ehdokas akatemiassa. Kyseessä on kansanedustajaehdokkaille ja vaalipäälliköille tarkoitettu koulutusviikonloppujen sarja. Tälläkin kertaa aiheet olivat mielenkiintoisia ja taatusti hyödyllisiä, niin nykyisen kampanjan kuin muunkin poliittisen toiminnan kannalta.

Muodostamme Hennariikan kanssa koulutuksen selvästi nuorimman työparin. Suurimmaksi osaksi muut osallistujat ovat suhtautuneet meihin aivan asiallisesti, mutta joitakin raivostuttavia poikkeuksiakin on. On selvää, ettei nuorella ehdokkaalla voi olla vastaavaa ammattilaisen kokemusta kuin monilla pitkän työuran tehneillä. Mutta eipä ole varttuneemmilla vastaavaa käsitystä nuorten elämästä kuin mitä meillä on. Tämän päivän ja tulevaisuuden ongelmia ei ratkaista rollaattoreihin nojaillen, vaan tarvitaan uutta ajattelua ja ennakkoluulotonta rohkeutta katsoa tulevaisuuteen. Nuorten ei pidä tyytyä julistamaan olevansa tulevaisuus, vaan vaadittava päätösvalta tulevaisuudesta jo nyt.

Kokoomuksen suosio nuorten keskuudessa on selvästi korkeampi kuin minkään muun puolueen, ja potentiaalista kannatusta on vieläkin enemmän. Siksi panostaminen nuoriin nyt takaa tulevaisuudessa huomattavasti paremmat eväät taistelussa suurimman puolueen paikasta koko väestön osalta. Potentiaalisen kannatuksen osaltahan olemme sitä jo nyt. Väitän, että nuoren ehdokkaan kampanjaan sijoitettu euro tuottaa parhaan tuloksen, nyt ja tulevaisuudessa.

Olen useaan otteeseen vastustanut kapeaa eturyhmäpolitikointia, mutta alan tulla toisiin ajatuksiin. Joka puolella vaaditaan oikeuksia eläkeläisille, mutta missä on nuorten edunvalvonta? Edelliset sukupolvet ovat ostaneet talot, mökit, veneet sekä muut pelit ja vehkeet, mutta heidän eläkkeensä jäävät meidän maksettavaksemme. Samoin suuri valtionvelka. Aika hyvin hoidettu siis. Olisiko aika saada nuoria päättämään ennen kuin on liian myöhäistä, meille?

Ja jos jotakuta kiinnostaa mikä on mummoränni, niin voin kertoa, että sillä on jotakin tekemistä baarien kanssa, enempää en kerro, koska kunnioitan kuitenkin vanhempia ihmisiä. Että tällaista tänään.