Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

27.9.2008

Ei mainoksia!


Asuntoni oveen jäi aikanaan edellisen asukkaan jäljiltä pitkä rivi erilaisia mainoskieltoja. Erikseen on kielletty mainokset, pitsamainokset, käännytys ja mitä näitä nyt oli. En ole kokenut tarpeelliseksi poistaa kieltoja, koska niiden ansiosta vältyn kantamasta kassi kaupalla mainoksia kierrätykseen.


Kuitenkin joka viikko luukusta putoaa mainoksia. Tänäänkin tuli joku vapaa-aikatoimikunnan tapahtumaa mainostava lappunen. Pitsamainoksiakin tulee säännöllisesti. Myös joitakin asukasyhdistyslehtiä tipahtelee silloin tällöin. Jaoin itse pikkupoikana monta vuotta mainoksia ja ainakin silloin ”ei mainoksia” tarkoitti todellakin sitä, että mainoksia EI jaeta kyseiseen talouteen. Vaikka olisi kuinka ”hyvän asian” mainos, niin minä en sitä halua!


Jotkut tuntuvat kuitenkin kuvittelevan, että juuri heidän tuotteensa on niin tärkeä, etten tule toimeen ilman sitä, joten he ovat oikeutettuja rikkomaan selvää kieltoa. Kaupungin tiedotuslehden osalta asian jopa hyväksyn. Vaikka asia ei ole sinänsä iso, on minulla kuitenkin oltava oikeus päättää omaan asuntooni jaettavasta materiaalista. Mutta ilmeisesti mainoksiin ei tehoa mikään, taitavat olla siis jotain sukua puhelinmyyjille.


Ps ei herneet nenään-kommentteja…

26.9.2008

Yhdysvalloissa vaalitkin ovat suurempia

USA on maailman suurvalloista ainoa, jonka johtajan valinta on aidosti demokraattinen. Tästä johtuen valinta saa paljon huomiota ja nostaa suuria tunteita myös meillä Suomessa. Kotimainen keskustelu ei kuitenkaan aina ole niin tasokasta kuin toivoisi. Monet suomalaiset eivät alkuunkaan ymmärrä Yhdysvaltain vaalijärjestelmää.

Arvostetutkin lehdet jaksavat yhä edelleen väittää, että Yhdysvaltain nykyisen presidentin valinta olisi ollut epädemokraattinen, koska hän sai vähemmän ääniä kuin kilpailijansa. Osavaltioiden valitsijamiehiin perustuvassa järjestelmässä tämä ei ole lainkaan mahdoton tilanne, eikä se ole järjestelmään tutustuneille suinkaan merkki demokratian puutteesta.

Kyseisen maan demokratian tilaa kuvannee parhaiten se tosiseikka, että vuoden 1992 vaaleissa istuva presidentti hävisi vaalit ja luopui vallasta suosiolla.

Usein unohdetaan myös se, että Bill Clinton tuli valituksi ensimmäiselle kaudelleen vain 43 prosentin ääniosuudella. Samoissa vaaleissa itsenäisenä ehdokkaana ollut Ross Perot sai lähes puolet Clintonin äänimäärästä, mutta jäi kuitenkin ilman yhtään valitsijamiestä. Tämä johtuu siitä, että lähes kaikissa osavaltioissa eniten ääniä saanut ehdokas korjaa saaliikseen kaikki osavaltion valitsijamiehet.

Edellä mainitun perusteella suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille myös ulkomaisten tiedotusvälineiden seuraamista. Suomessa suuri osa mediasta on kiinnostunut vain koko maata koskevien mielipidemittausten tuloksista. Niistä ei kuitenkaan saa juuri tietoa siitä, kuka todella on presidenttipelissä parhaissa asemissa.

Eero Tikka
Yhteiskuntatieteiden kandidaatti
Jyväskylä

Kirjoitus julkaistu uusisuomi.fi:n mielipiteissä

Lisäys: Julkaistu myös Keskisuomalaisen mielipiteissä 6.10.2008

22.9.2008

Kuntavaalit 2008

Olen viime aikoina saanut kyllästymiseen asti vastailla kysymyksiin siitä, mitä teen kuntavaaleissa 2008. En ole ehdolla. Tämä johtuu kahdesta yksinkertaisesta seikasta. Ensinnä haluan vihdoinkin saada graduni valmiiksi ja paperit ulos yliopistosta. Toiseksi rahatilanteeni ei missään tapauksessa mahdollistaisi riittävän näkyvää kampanjaa. Toki Jyväskylän kaupunginvaltuusto olisi kiinnostanut, mutta nyt ei ole sen aika. Jokainen joka olisi minua äänestänyt löytää varmasti Kokoomuksen listalta itselleen minua paremman ehdokkaan!


Toimin kuitenkin vaaleissa hyvän ystäväni Heikki Sivosen kampanjapäällikkönä. Olen tuntenut Heikin jo muutaman vuoden ajan, joten minun ei tarvinnut montaa hetkeä harkita, kun hän pyysi minua mukaan kampanjaansa. Heikki nimittäin hoitaa hommansa moitteettomasti, sen olen nähnyt aivan tarpeeksi monen luottamustehtävän osalta. Hyvin maltillisena ihmisenä Heikki tulee myös toimeen kaikkien kanssa. Kannattaa siis tutustua ehdokkaaseen paremmin hänen vaalisivuillaan tai blogissaan.


Käykää myös äänestämässä Heikki Sivosta keskisuomalaisen varjovaaleissa

13.9.2008

Kommentti kommentointiin

En yleensä harrasta parin viskin pohjustamaa kirjoittelua blogiini, mutta nyt päätin tehdä poikkeuksen. Syynä on blogin kommentointi. Joku anonyymi päätti tänään klo 17.43 kehottaa minua tekemään itsemurhan! Kommentti oli muuten tekstissä, joka on julkaistu myös Hämeen Sanomissa, joten siitä ei pitäisi kenenkään ihan näin paljon suivaantua. En minä vähästä ota nokkiini (onhan minua mielipiteideni vuoksi lyöty, uhattu tappaa ja jopa esitetty törkeyksiä äitiini liittyen), mutta tämä älynväläys pisti vähän miettimään. Ehdin jo estää nimettömän kommentoinnin blogiini tämän viimeisimmän jälkeen, mutta jo hetken päästä muutin mieleni. Antaa keskustelun jatkua (niin kauan kuin äitini pidetään sen ulkopuolella)! Mutta yritetään nyt kuitenkin pitää järki mukana…

12.9.2008

Epäkorrekti blogi

Jos meikäläisen tekstit vaikuttavat liian kesyiltä, niin tässäpä olisi linkki sellaiseen blogiin, jota ei voi kesyydestä syyttää. Kovaa tekstiä, mutta ihan ajatuksia herättävää. En ole ainoa, joka ei pidä hesarista.

5.9.2008

John McCain


Tänään oli katsomisvuorossa John McCainin puoluekokouspuhe. Puhe oli melko yllätyksetön. Siinä oli paljon tuttuja teemoja, kuten energiaomavaraisuus, koulutuksen parantaminen kilpailun avulla ja tietenkin verojen alentaminen. Huomion arvoista oli myös läpi puheen esiintynyt erottautuminen vanhasta. Washingtonin turmiollinen vaikutus hyviinkin miehiin (myös republikaaneihin), historia oman tiensä kulkijana ja valmius jakaa kunniaa myös poliittisille vastustajille olivat teemoja jotka nousivat esiin.


Mielestäni parasta puheessa olivat juuri energiaan liittyvät asiat. Ydinvoima, uusiutuva energia, puhtaamman hiilivoiman kehittäminen ja sähköautot ovat kaikki hienoja asioita. Vielä hienompaa oli kuitenkin se, ettei McCain maalannut mitään maailmanlopun kuvia puhuessaan energiasta. Hän ei myöskään vaatinut ihmisiä luopumaan hyvinvoinnista. Se ei ole kehitystä, että mennään taaksepäin. Ympäristöongelmat ovat ratkaistavissa ilman, että muutamme luoliin, vaikka se joidenkin tavoitteena tuntuu olevankin.


Odotetusti myös sota sai osansa puheesta. John McCain ilmoitti painokkaasti vihaavansa sotaa, koska tietää tarkalleen sen kaikki kauhut. Sotaa ei kuitenkaan saa käyttää keppihevosena. McCain saikin ylpeänä todeta kannattaneensa onnistunutta joukkojen lisäämistä, joka vääräleukojen mukaan romutti hänen presidenttihaaveensa. Hän ilmoittikin mieluummin häviävänsä vaalit kuin näkevänsä maansa häviävän sodan. McCain kertoi myös taistelevansa monen hyvän asian puolesta, tietäen ettei kotimaan puolesta taistella ainoastaan verisillä taistelukentillä, vaan joka päivä ihan arkisissa asioissa.


Ulkoiset uhat löytyivät myös odotetuista suunnista. Terroristit, Iran ja Venäjä. Erityisesti McCain korosti USA:n solidaarisuutta Georgialle. Uuteen kylmään sotaan ei ole varaa, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Venäjälle pitäisi sallia mielivaltainen vapaisiin demokratioihin hyökkääminen.


McCain haluaa palauttaa puolueensa perusarvojen äärelle. Vapaat markkinat, alhaiset (=oikeudenmukaiset) verot ja se, ettei hallitus seiso yksilön tiellä, vaan mahdollistaa hänelle menestymisen, nämä ovat arvoja joihin republikaani uskoo. Obama sen sijaan haluaa korottaa veroja siellä missä vain pystyy, rajoittaa kaupankäyntiä ja ennen kaikkea tuhlata ihmisten kovalla työllä ansaitsemat rahat sellaiseen mitä ihmiset eivät halua eivätkä tarvitse. Tämä linja johtaa pienten yritysten kaatumiseen ja työntekijöiden kurjuuteen. Työttöminä he sitten pääsevät käyttämään Obaman ylibyrokraattista sairaanhoitojärjestelmää.


Tätäkin puhetta hipit olivat päättäneet häiriköidä. En todellakaan ymmärrä tällaista moukkamaista käytöstä. Eipä tainnut Obaman puoluekokouspuheen aikana vastaavaa tapahtua, ei näkynyt ei sosialismille-kylttejä, saatikka mitään rasistisia mielenilmauksia. (Tai no, olihan siellä lähistöllä autoillut pari huumepäistä natsia) Tästä voinee päätellä aika paljon. Kannattaisi kuitenkin opetella edes alkeelliset käytöstavat, ennen kuin lähtee julkisiin kokouksiin. Demokratiassa kaikilla mielipiteillä on oikeus olla olemassa, näistä sitten vaaleissa äänestetään. Hulinointi ja räyhääminen eivät johda mihinkään.


McCain oli vahvasti sitä mieltä, että hän voittaa nämä vaalit, vaikka kukapa muuta voisikaan sanoa kyseisessä tilanteessa. Minä uskon ja toivon aivan samaa!

4.9.2008

Sarah Palin



Katsoin huvikseni (huvinsa kullakin) CNN:n verkkosivuilta Republikaanisen puolueen varapresidenttiehdokkaaksi valitun Sarah Palinin puheen puoluekokouksessa. Luonnollisesti puheen tärkein anti oli siinä, että hän pääsi esittäytymään suurelle yleisölle. Puhe esitteli Palinin perheen. Erityisesti toiseksi nuorin tytär esiintyi edukseen yleisössä. En voi kuin halveksua niitä, jotka yrittävät hyökkäävät ehdokkaan perheen kimppuun.

Huomasin parin kymmenen minuutin kohdalla pitäväni Palinin esiintymistyylistä. Jotenkin tulin mielessäni verranneeksi Palinin ja Hillary Clintonin esiintymisiä. Tämä vertaus korosti sitä lämpöä ja rehellisyyttä joka Palinin esiintymisestä huokuu. Tosin Clintoniin verrattuna jäävuorikin on lämmin. En pidä myöskään Obaman tyylistä, siinä on liikaa saarnaamista ja show-meininkiä.

Puheeseen sisältyi toki paljon piikittelyä niin Barack Hussein Obamaa kuin vasemmistovetoista mediaakin kohtaan. Kantavana ideana kritiikissä oli se, että kun stadionien valot sammuvat ja komea (joskin tyhjä) retoriikka riisutaan, mitä jää jäljelle? Vastaus kuuluu: veroja ja sääntelyä rakastava, tyhjää puhuva, kokematon urakiipijä.

Luonnollisesti Palin ylisti monin tavoin Presidenttiehdokkaansa John McCainin kykyjä ja saavutuksia. Siinä missä Obama käyttää ”muutosta” uransa edistämiseen, McCain käyttää uraansa muutoksen edistämiseen. McCain on ehdolla olevista henkilöistä ainoa joka on todella taistellut maansa puolesta. Tämä mies ei politiikassa kuitenkaan pyri etsimällä etsimään taisteluita, mutta ei niitä kuitenkaan pelkää.

Palinin omista avauksista maininnan arvoisimpia ovat suhtautuminen verotukseen ja hyvinkin järkevältä kuulostava energiaohjelma. Palin näkee verotuksen jonakin, joka on poissa kansalta. Voiko enää paremmin sanoa? Suomessa tämä asia on ymmärretty täysin päinvastoin.

Niin ja kyllähän joku hippi yritti ilmeisesti häiriköidä puhetta, mutta onneksi hänet saatettiin ulos. Luulisi hipillä olevan parempaakin tekemistä!