Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

13.4.2009

Presidenttipeliä

Toiminnot: 
Kun presidentti Halonen haluaa suitsia keskustelua seuraajastaan, on pakko vähän lietsoa tätä keskustelua. Lyhyenä ajatuksena tuli mieleeni, että ulkopolitiikan johtoon noustaan usein tavallaan liian myöhään. Virkaan valittu on tavallaan hankkinut kannuksensa ja kannatuksensa eri aikakaudella, kuin minkä aikana hän on virassaan. Halonen ei ole tätä päivää, Koivisto ei sitä myöskään ollut, joskin häntä ensimmäiseksi mediapresidentiksi kutsutaan, ajatukset kumpusivat ulkopoliittisesta muinaishistoriasta. Ahtisaari oli ajassa kiinni, mutta menneisyydestä voimansa imevä demarieliitti ei häntä koskaan aidosti hyväksynyt. Kekkonen on aivan oma lukunsa.

Johtopäätöksenä tästä voisi todeta, että seuraavaksi voisimme valita jonkun selvästi tuoreen henkilön presidentiksi. Jonkun, joka kykenee muuntautumaan tuleviin muutoksiin. Onhan tuoreiden poliitikkojen tuominen eturiviin vähän itäeurooppalaista, mutta jotenkin ajatus tuntuu kiehtovalta. Kyllä meidänkin tulee kammeta sivuun suomettumisen ajan tahrimat poliitikot ja siirtyä uuteen aikakauteen, vihdoinkin.

Kyllä minulle tietysti Niinistö edelleen kelpaa, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, pystyykö hän toisella kaudellaan enää irtautumaan vanhoista kaavoista. Toisaalta tärkeää olisi myös päästä eroon ulkoministeriöön pesiytyneestä menneisyyden painolastista.


ps. käytin tämän keskustelunavauksen kirjoittamiseen ehkä viisi minuuttia, joten päätelmät voivat olla vähän hataria

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hmmm, toisaalta en ole vakuuttunut, että länteen rähmällään olevat "juniorit" (esim. Stubukka) olisivat kovinkaan parempia vaihtoehtoja. Ja kyllä esim. Kekkonen oli ajassaan kiinni vähän liiankin voimakkaasti... ;)