Hyvää uutta vuotta!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää vuotta 2009! Toivon myös, että alkavan vuoden aikana mahdollisimman paljon sosialismia siirtyy historian lehdille, niille sivuille, joissa puhutaan ihmiskunnan historian suurimmista rikoksista!

Joulusta ja vähän jo uudesta vuodestakin

Joulu tuli ja meni ihan perinteisin menoin, käynti hautausmaalla ja paljon hyvää ruokaa. Kerrankin on ollut aikaa katsella elokuvia, lukea hyviä kirjoja ja pelata jopa vähän konsolipelejä. Kävin toki kiertämässä myös lähipiirin lapsiperheitä. Havaintona tällä kierroksella oli se, että lapset ovat ennen joulua kuin riivattuja, mutta ymmärtäähän sen.

Ilmeisesti myös vähän vanhemmat lapset ovat joulun aikaan riivattuja. Joku laillisuusrajoitteinen kakara nimittäin oli ottanut vanhempieni omakotitalon vandalismin kohteeksi. Jo jonkin verran aiemmin kyseinen neropatti oli yrittänyt räjäyttää talon postilaatikon, siinä kuitenkaan kunnolla onnistumatta. Joulupäivää edeltävänä yönä räjäytystöiden kohteena oli talon takaovi. En tiedä mitä nulikka tavoitteli, mutta onneksi ei ainakaan saanut taloa tuikattua tuleen. Yhtä hyvä tuuri ei sitten seuraavana yönä ollut jo aiemmin kaltoin kohdellulla postilaatikolla. Aamulla laatikosta ei ollut jäljellä kuin sulanutta muovia.

En alkuunkaan käsitä mikä näiden tekojen motiivina on, voi olla että liittyy jotenkin nuorimpaan pikkuveljeeni. Tai sitten kyse on ihan satunnaisesta vandalismista. Varmaa on kuitenkin se, että uudenvuodenaattona täytyy tarkkaan vartioida talon ympäristöä, ettei vakavampia vahinkoja pääse syntymään. Eikä minua haittaisi, jos vandaalit saataisiin kiinni itse teossa. Harmi vain, että maamme oikeusjärjestelmä ei järin kovalla kädellä tällaisistakaan teoista rankaise!

Vuoden käydessä kohti vääjäämätöntä loppuaan, on aika vähän katsoa tulevaan. Kulununeen vuoden analyysit jätän vielä vähän myöhemmäksi. Tuleva vuosi on suuren muutoksen aikaa elämässäni. Nyt kun yliopisto on (ainakin toistaiseksi) taakse jäänyttä elämää, on aika ryhtyä oikeisiin töihin. Tällä polulla on kuitenkin pari estettä. Nimittäin ensin pitäisi tietää mitä itse asiassa haluan seuraavat vuodet tehdä. Toinen ongelma on se, että monet työnantajat hoitavat rekrytoinnin todella asiattomasti. Jos minä olen valmis käyttämään kokonaisen päivän maan toiselle puolelle työhaastatteluun matkustamiseen, ei luulisi olevan liian vaativaa ilmoittaa valinnasta myös minulle, mikä se sitten ikinä onkaan. Vaikka kykenen melko paljon joustamaan, olisi kuitenkin mukava tietää missä, jos missään, aloitan alkuvuodesta työt. Ihan vaikka vain asumisjärjestelyjen takia.

Päätin kuitenkin olla vähän uhkapeluri ja irtisanoin Jyväskylän asuntoni, joten helmikuussa pitää olla uudet neljä seinää ympärillä. Hätätilassa voin toki majailla vanhempieni luona, mutta mieluummin kuitenkin etsin muita vaihtoehtoja. Olen jo jonkin aikaa nurissut tilanteesta kaikille, jotka ovat vain suostuneet kuuntelemaan. Kovasti kaikki ovat kuitenkin olleet varmoja siitä, että löydän nopeasti hyvän työpaikan. Tiedä sitten kuinka tosissaan ovat tarkoittaneet, mutta ainakin selvästi optimistisempia ovat kuin minä. Minä uskon tähän vasta sitten kun ensimmäinen koulutusta vastaava palkka on tililläni!

Hyvää joulua!

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Fouganthinen vapauttaminen on suuri virhe

Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan Nikita Fouganthine (ent. Juha Valjakkala) pääsee helmikuussa ehdonalaiseen vapauteen. Oikeuden päätös on räikeässä ristiriidassa alkeellisimmankin oikeustajun kanssa.


Olen ymmärtänyt, että vapauttaminen on merkki yhteiskuntakelpoisuudesta. Fouganthinen osalta asia ei näytä olevan aivan tällainen. Nykyisen tuomionsa aikana hän on syyllistynyt toistuviin pakoihin tai paon yrityksiin, joiden aikana on suorittanut myös muita rikoksia. Näihin tekoihin hän on syyllistynyt myös tuomionsa viimeisinä vuosina. Huomattava on myös se, että hän suoritti erittäin raa’at veritekonsa vain kuukausia edellisen vankilatuomionsa päättymisen jälkeen. Kyseessä on siis moninkertainen rikoksenuusija.


On käsittämätöntä, että Suomen pöyristyttävän lempeää oikeuskäytäntöä vesitetään entisestään tällaisilla päätöksillä. Tällä kertaa kyse on siitä, että vapauteen päästetään henkilö, joka on vankeuden aikaisella käytöksellään kiistatta osoittanut kuuluvansa sivistyneen yhteiskunnan ulkopuolelle.


Toivon kovasti olevani väärässä, jolloin päätöksen tehneiden tuomarien ei tarvitsisi loppuelämäänsä kantaa vastuuta päätöksensä seurauksista.


Eero Tikka
ytk
Jyväskylä

Kirjoitus julkaistu Uusisuomi.fi:n mielipiteissä 17.12.2008 ja Hämeen sanomien mielipiteissä 19.12.2008

5 upeaa päivää Trierissä

Olin 10.-14.12. Saksan Trierissä osallistumassa EDS:n council meetingiin. En ole ennen kv-toimintaan osallistunut, mutta tämän reissun jälkeen on todettava, että kyllä olisi pitänyt! Viisipäiväinen matka oli kokonaisuutena paras kokemus aikoihin. Tapahtumaan osallistui niin loistavia tyyppejä, etten ole vastaavaa kokenut.

Kaksijäseninen suomalaisdelegaatiomme oli pääosin yhteistyössä Ruotsin edustajan kanssa, mutta tämän loistavan tyypin lisäksi mieleen jäivät erityisesti Unkarin, Tshekin, Latvian ja Puolan edustajat. Paljon muitakin erittäin hyviä tyyppejä paikalla toki oli. Harmi vain että harvaa näistä ihmisistä tulen enää koskaan tapaamaan.

Tapahtumassa oli paljon erinomaisia puhujia, joskin erityisesti aamujen ensimmäiset puheenvuorot olivat melkoista taistelua nukahtamista vastaan. Onneksi kahvia oli tarjolla. Myös työryhmien toiminta oli oikein antoisaa. Itse osallistuin human rights-työryhmään, jossa pohdimme EU:n mahdollisuuksia tukea ihmisoikeuksien puolustajia ympäri maailmaa ja Kongon ihmisoikeusloukkauksia. Voi toki kysyä, miksi keskittyä Kongoon kun ihmisoikeuksia poljetaan myös Euroopassa, kuten eräs työryhmän osallistuja tekikin. Myönnettäköön, että suhtauduin aluksi hieman epävarmasti siihen, kuinka hyvin pärjään kun työkielenä on englanti, mutta ainakin omasta mielestäni mitään ongelmia ei ollut. Joskus tulee oltua turhan itsekriittinen.

Itse council meeting oli mitä parasta viihdettä. Kokous kesti yli kymmenen tuntia, joten ymmärrettävästi porukka alkoi olla aika väsynyttä loppua kohti. Täytyy kyllä sanoa, ettei puheenjohtaja aivan saanut pidettyä tilannetta hallussaan, sillä aivan epäolennaiset asiat veivät huomattavasti aikaa. En myöskään ymmärrä miksi puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat avoimesti halveksuivat councilin tekemiä valintoja. Huutaminen ei myöskään oikein sovi tällaisiin tilanteisiin. Tilannetta tämän enempää ruotimatta voin vain todeta: olipahan sirkus!

Voisi olettaa, että tällaisella reissulla saksalaiset oluttuvat olisivat tulleet erittäin tutuiksi, mutta näin ei asia ole. Toki jokaisena iltana harjoitettiin vähän viihdettä, mutta illat eivät venyneet kertaakaan kovin pitkiksi. Ei tällaista reissua olisi kyllä jaksanutkaan jos joka aamu olisi alkanut krapulalla. Illat olivat kuitenkin erittäin mukavia, erityisesti viimeinen ilta, jonka ilmapiiriä voisi kuvailla erittäin vapautuneeksi. Oli erittäin antoisaa tutustua esimerkiksi tshekkiläisiin juomalauluihin.

Ei tapahtuma kuitenkaan täysin ilman ongelmia sujunut. Viimeisenä iltana osa porukasta lähti kaupungin keskustaan määränpäänään jokin klubi (me jäimme majapaikkaamme). Seurueen järkytys oli ollut valtaisa, kun siihen kuulunut belgialainen tummaihoinen edustaja ei päässyt ihonvärinsä takia sisään klubille. Siis oikeasti! Miten tällaista voi tapahtua? Toivottavasti kyseinen portsari on jo saanut potkut! Euroopalla ei missään tapauksessa ole varaa rasismiin!

Edustajisto varjojen mailla

Osallistuin pitkästä aikaa kuunteluoppilaana edustajiston kokoukseen 13.11.2008. En täysin muistanut, miten loistavia viihteen lähteitä edarit ovat. Päätöksenteon kannalta asiat eivät ole aivan yhtä hyvällä mallilla. Jos polkupyörien pysäköinnistä keskustellaan ylioppilaskunnan korkeimmassa päätöksiä tekevässä elimessä pidempään kuin talousarviosta, niin edustajiston olisi syytä katsoa peiliin.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin edustajistolla olisi mahdollisuus tehdä suuriakin linjauksia, mutta nykyinen edustajisto kokee tärkeämmäksi sekaantua lillukanvarsiin. Samaa omistautumista soisi edustajiston kohdistavan pikkuasioiden hoitamisen lisäksi esimerkiksi valiokuntatyöskentelyyn. Valiokunnissa kun ei edustajiston jäseniä jonoksi asti näy. Näinkö käytetään sitä valtaa, jonka tavallinen rivijäsenmaksunmaksaja on teille arvon edaattorit antanut?

Nykyistä linjaa on toki kehuttava siitä, että nyt edustajiston käyttäminen vallankumouksen välineenä tai muuna oman ideologian temmellyskenttänä, on sentään jäänyt vähiin. Halpojen ylioppilaskuntapolitiikan irtopisteiden keräileminen sen sijaan rehottaa valtoimenaan, eivätkä kokouskäytänteetkään tunnu olevan kaikilla hallussa. Vuonna 2009 voitaisiin JYY:ssakin ottaa teemaksi nykyisin niin kovin suosittu muutos.

Eero Tikka

JYY:n rivijäsen

Kirjoitus on julkaistu Jylkkärissä 15/08