Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

26.9.2008

Yhdysvalloissa vaalitkin ovat suurempia

USA on maailman suurvalloista ainoa, jonka johtajan valinta on aidosti demokraattinen. Tästä johtuen valinta saa paljon huomiota ja nostaa suuria tunteita myös meillä Suomessa. Kotimainen keskustelu ei kuitenkaan aina ole niin tasokasta kuin toivoisi. Monet suomalaiset eivät alkuunkaan ymmärrä Yhdysvaltain vaalijärjestelmää.

Arvostetutkin lehdet jaksavat yhä edelleen väittää, että Yhdysvaltain nykyisen presidentin valinta olisi ollut epädemokraattinen, koska hän sai vähemmän ääniä kuin kilpailijansa. Osavaltioiden valitsijamiehiin perustuvassa järjestelmässä tämä ei ole lainkaan mahdoton tilanne, eikä se ole järjestelmään tutustuneille suinkaan merkki demokratian puutteesta.

Kyseisen maan demokratian tilaa kuvannee parhaiten se tosiseikka, että vuoden 1992 vaaleissa istuva presidentti hävisi vaalit ja luopui vallasta suosiolla.

Usein unohdetaan myös se, että Bill Clinton tuli valituksi ensimmäiselle kaudelleen vain 43 prosentin ääniosuudella. Samoissa vaaleissa itsenäisenä ehdokkaana ollut Ross Perot sai lähes puolet Clintonin äänimäärästä, mutta jäi kuitenkin ilman yhtään valitsijamiestä. Tämä johtuu siitä, että lähes kaikissa osavaltioissa eniten ääniä saanut ehdokas korjaa saaliikseen kaikki osavaltion valitsijamiehet.

Edellä mainitun perusteella suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille myös ulkomaisten tiedotusvälineiden seuraamista. Suomessa suuri osa mediasta on kiinnostunut vain koko maata koskevien mielipidemittausten tuloksista. Niistä ei kuitenkaan saa juuri tietoa siitä, kuka todella on presidenttipelissä parhaissa asemissa.

Eero Tikka
Yhteiskuntatieteiden kandidaatti
Jyväskylä

Kirjoitus julkaistu uusisuomi.fi:n mielipiteissä

Lisäys: Julkaistu myös Keskisuomalaisen mielipiteissä 6.10.2008

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy kommentoida tätäkin lähipäivinä, kunhan ehdin laatia kommentin vähän paremmalla ajalla. Nyt aamukuuden aikaan väsyttää liikaa, sillä katselin juuri Obaman ja McCainin debatin juuri CNN:n netistä. Palaan tähän vaalijärjestelmäaiheeseen piakkoin.

Eero Tikka kirjoitti...

Loistavaa, perustellut kommentit ovat aina hyvästä! Itsekin saman debatin katsoneena ymmärrän hyvin väsymyksesi. Palataan siis asiaan.

Anonyymi kirjoitti...

Haluaisin kuulla sinulta, Eero Tikka, että minkälaiset mielestäsi ovat demokraattiset vaalit ja mitä demokratia yleisesti ottaen mielestäsi tarkoittaa. Eikä mitään wikipedia-lainauksia, kiitos.

J.H

Anonyymi kirjoitti...

Kieltämättä kotimainen uutisointi Yhdysvaltojen presidentinvaaleista on aika jäykkää ja pintapuolista.

Demokratia on mielenkiintoinen ja monipuolinen termi johon voidaan liittää käsitteet "avoin" ja "osallistuva", mutta myös "enemmistön tahto" ja "valintojen monipuolisuus". Kolme jälkimmäistä ei kuvaa Yhdysvaltojen vaalijärjestelmää, ja vaikka George W. Bush sai enemmistön valitsijamiesten äänistä v. 2000 niin hän sai vähemmistön äänestäjien äänistä jonka tulisi mielestäni ratkaista kuten edustavampien demokratioiden presidentinvaaleissa.

Valitsijamiesjärjestelmä oli aikoinaan toimiva kun tiedonkulku ja kulkuyhteydet olivat hatarat, ihmisten yleissivistys heikko ja osavaltioilla oli voimakkaampi sekä itsenäisempi rooli liittovaltioon nähden jolloin ihmisillä oli myös voimakkaampi paikallinen identiteetti. Esimerkiksi ihminen ajatteli olevansa ensin virginialainen, sitten vasta amerikkalainen.

Aika on kuitenkin ajanut pahasti valitsijamiehiin perustuvan järjestelmän ohi. Nykyinen vaalijärjestelmä ei ainoastaan mahdollista sitä, että selkeän vähemmistön luottamusta hallitseva henkilö voi tulla valituksi presidentiksi (kuten Bill Clinton), mutta se myös voimakkaasti sortaa pienempien puolueiden ja itsenäisiä ehdokkaita, käytännössä pakottaen ihmiset äänestämään "kahdesta pahasta pienempi". Kolmatta ehdokasta ei kannata äänestää sillä tällöin äänestäjän kaikkein eniten vihaama ehdokas saattaisi päästä Valkoiseen taloon.

Valitsijamiesjärjestelmä myös keskittää presidentinvaalikamppailun pahimmillaan vain muutamaan osavaltioon jolloin presidentin de-facto valitsee selkeä äänestäjien vähemmistö, vain sen ansiosta että he sattuvat asumaan "oikeassa" osavaltiossa. Esimerkiksi John McCainia kannattavan henkilön ei ole juuri hyötyä käydä uurnilla Kaliforniassa, New Yorkissa tai Illinoisissa, ja Barack Obamaa kannattavan henkilön ei myöskään kannata eväänsä hetkauttaa Kansasissa, Louisianassa tai Pohjois-Dakotassa. Ei kovin kannustavaa ja osallistuttavaa.

Lisäksi voidaan katsoa että valitsijamiehiin perustuva järjestelmä antaa vallan 538 henkilön eliitille joka teoriassa voisi valita aivan toisen henkilön kuin mikä oli osavaltioiden äänestäjien tahto.

Lyhyesti sanottuna: järjestelmän hyödyt jäävät selkeästi haittojen varjoon. Valitsijamiesjärjestelmä nykyisessä muodossaan on demokratian häpeätahra.

- Petteri Peitsi

Unknown kirjoitti...

Moro Petteri,
samoilla linjoilla ollaan pitkälti. Hyödyt jäävät valitsijamiesjärjestelmässä selkeästi haittojen varjoon.

Kuitenkin lisään tuohon mainioon analyysiisi yhden jutun nykyisen järjestelmän puolesta.

Tämä on totta: "Valitsijamiesjärjestelmä myös keskittää presidentinvaalikamppailun pahimmillaan vain muutamaan osavaltioon jolloin presidentin de-facto valitsee selkeä äänestäjien vähemmistö, vain sen ansiosta että he sattuvat asumaan "oikeassa" osavaltiossa."

Mutta mikäli presidentti valittaisiin suoralla kansanvaalilla monet pienet ja periferiset osavaltiot jäisivät luultavasti nykyistä vähemmälle huomiolle ehdokkaiden kampanjoinneissa. Nyt osa pienistä osavaltiosta on, vaikkakin siis keinotekoisesti, vaa'ankieliasemassa, ja periferiat saavat äänensä näin kuuluviin.

Onhan tuossa vaalijärjestelmässä vaikka mitä huomautettavaa... toisaalta positiivista on, että emme voi etukäteen varmuudella tietää, kuka voittaa vaalit. Näin ei ole todellakaan kaikissa maissa.

Yst.terv.
Pekka Komu

Anonyymi kirjoitti...

mita olin etsimassa, kiitos