Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

11.8.2007

Asuntomessut Hämeenlinnassa

Toiminnot: 

Kävin pari päivää sitten viimein katsastamassa Hämeenlinnan asuntomessujen tarjonnan. Reilut 50 kohdetta tarjosivat melkoisen määrän katsottavaa ja kiivettäviä portaita. Viidessä tunnissa ehdimme käydä lähes kaikissa taloissa, vaikka se kovassa helteessä kunnon päälle kävikin. Onneksi alueelle oli saatu toimivat ruoka- ja juomapalvelut. Lehtikirjoittelussa on monesti huomauteltu, että messutalot ovat liian kalliita, mikä ainakin muutaman osalta pitää hyvin paikkansa. 650000 euron hintaisen talon maksaminen taitaa kestää melko pitkään, mikäli omistajan tulot eivät ylitä tähtitieteellisiä rajoja. Tosin olipa ensimmäinen kerta kun näin omakotitalossa hissin. Pientä suhteellisuudentajun hämärtymistä oli huomattavissa, kun kierroksen loppuvaiheessa vajaan 300000 euron talo vaikutti edulliselta. Tarkemmin mietittynä on pakko myöntää, että puolella tuostakin summasta saa jo ihan riittävän talon, puhutaan linnoista sitten erikseen.


En ole koskaan ollut mikään sisustusfanaatikko, mutta täytyy myöntää, että pieni sisustuskärpänen pääsi puraisemaan. Tosin parin kymmenen neliön yksiö ei pahemmin sisustusvaihtoehtoja mahdollista. Kiinnitin myös erityisesti huomiota pihoihin. Erityisesti hienot terassiratkaisut saivat terveen kateuden syttymään. Olisihan se todella hienoa jos pihassa olisi uima-allas tai vaikkapa pieni viheriö. Parhaita piharatkaisuja olivat mielestäni kuitenkin ne, jotka sisälsivät myös riittävän osan luontoa, eli eivät olleet viimeiseen asti rakennettuja, täytyyhän pihalla voida myös elää. Onneksi olen syntynyt peukalo keskellä kämmentä, eli minun ei tarvitse koskaan tällaisia pihoja rakennella, kun en niitä saisi kuitenkaan pidettyä kunnossa.


Suurimman pettymyksen messuilla muodostivat saunat. Monella suunnittelijalla on tainneet ideat loppua kesken ja sauna on vain sutaistu johonkin nurkkaan. Ymmärrän, että jossakin kerrostalokaksiossa saunan ei tarvitse olla kovin iso tai hieno, mutta 200 neliön omakotitalossa se ei voi jäädä serkkupuolen asemaan. Muutamassa talossa toki oli peräti rakennettu hyvä saunaosasto, joka sisälsi kaiken mitä hyvään saunailtaan tarvitaan, olematta silti liian hieno ”tavalliseen” saunomiseen. Arkipäivän ylellisyyttä oli nähtävissä myös monissa keittiöissä. Pitäisi varmaan hankkia itsellenikin, silloin olisi pakko vihdoin opetella lisää keittiön käyttämistä eli kokkaamista. Taidan kuitenkin toistaiseksi tyytyä pieneen kerrostaloyksiöön, se on ainakin helpompi siivota.


Kun nyt kerran on asunnoista päästy puhumaan, niin käydään sitten samalla läpi teemaa enemmänkin. Hämeenlinna on perinteisesti ollut melko tylsä paikka, jossa on rintamamiestaloja ja rumia sosialidemokraattista realismia edustavia betonielementtitaloja, mutta viimeisen parin vuoden aikana on näkynyt käännettä parempaan. Kaupunkikuvallisesti varmaankin tärkein muutos ovat Vanajan rantaan rakennettu Sairionrannan alue, jonka näkee hyvin junasta, mikäli viitsii kääntää katseensa linnan kohdalla toiseen suuntaan. Kyseisellä paikalla seisoi vielä jokin aika sitten vanha vaneritehdas, joka ei todellakaan ollut säilyttämisen arvoinen, sanoivat kaikenvastustajat mitä hyvänsä. Myös muutamiin muihin paikkoihin, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat joutomaata, on noussut laadukasta asuntokantaa. Tuleva suurkunta luultavasti entisestään piristää takavuosien suurinta valaistua hautausmaata. Todettakoon kuitenkin, että vaikka Hämeenlinna on kehittynyt positiivisesti, ei se kuitenkaan vielä Jyväskylää peittoa, sen huomaa aina kun pienen poissaolon jälkeen palaa Jyväskylään, etenkin ralliviikonloppu sai allekirjoittaneenkin muistamaan miten hienoa on taas parin viikon päästä siirtyä takaisin Keski-Suomeen.



ps. Ärsyttävintä messuilla oli Veikkauksen mainostaminen. Monopolifirma voisi jo vihdoin lopettaa puheet vastuullisuudesta, kun mainostaa todella voimakkaasti tilanteessa, jossa ihmiset ovat heikoimmillaan: katsellessaan taloja joihin heillä ei ikinä ole varaa. Lottoamallahan sekin ongelma poistuu. Veikkauksen ongelmista voisin joskus kirjoittaa enemmänkin.

Ei kommentteja: