Olen viime päivinä pohdiskellut pariakin lukemiseen liittyvää asiaa. Toinen on joidenkin ihmisten omituinen tapa korostaa omaa erinomaisuuttaan esimerkiksi tähän tyyliin. Toinen asia liittyy sitten ajatukseen varustaa kaikki pienetkin koululaiset kannettavalla tietokoneella.
Oma lukuharrastukseni alkoi käytännössä heti kun opin lukemaan edes välttävästi, tosin jo tätä ennen vanhempani lukivat minulle ja veljelleni lähes joka ilta. Ala-asteeni kanssa samassa rakennuksessa sijainnut kirjasto olikin melkoinen aarreaitta pikkupojalle, kunnes sen anti oli kaluttu loppuun ja oli aika siirtyä käyttämään kaupungin pääkirjastoa. Luin melkein kaikkea mitä kirjastosta löytyi, mutta erityisesti muistan Jules Vernen tuotannon.
Eihän Vernen lukeminen toki kovin muodikasta ollut 90-luvun alussa, mutta siitä minä vähät välitin. Jos valtavan kirjakasan lukemisesta pitää jokin haittapuoli löytää, niin se on yleissivistyksen kasvaminen, joka mahdollisti peruskoulun ja lukion suorittamisen käytännössä koulukirjoihin koskematta. Kukapa jaksaisi opetella koulun penkissä jotakin josta todennäköisesti tietää enemmän kuin opettaja. Erityisesti muistan kahdeksannen luokan maantiedon opettajani, joka ei erityisemmin pitänyt siitä, etten jaksanut viihtyä tunneilla Euroopan karttaa tuijottamassa. Tämä pedagoginen nero uhkailikin minua jatkuvasti jopa hylätyllä arvosanalla poissaolojen johdosta. Nyrpeäpä oli naisen naama kun palautti kokeeni, jossa komeili kiitettävä numero. Monesti olenkin törmännyt siihen, että koulujärjestelmämme kannustaa enemmän opettajien miellyttämiseen kuin asioiden osaamiseen. Miksi muuten ylipäänsä pitäisi käydä oppitunneilla, jos osaa asiat muutenkin?
En kuitenkaan ole koskaan kokenut tarvetta käyttää lukemista itseni korottamiseen muiden yläpuolelle. En myöskään koe, että joku Dostojevski olisi yhtään arvokkaampaa luettavaa kuin vaikkapa Harry Potter (en tosin ole ensimmäistäkään Potteria lukenut), vaikka Hanna Mäkelä yrittää tämän päivän hesarin mielipide-osiossa näin väittää. Luen mieluummin Carl Barksia kuin Karl Marxia ja jos se minusta jonkun mielestä tekee epäkulturellin tms, niin sillehän ei sitten mitään voi, toivotan tällaisille ihmisille jaksamista, en aio tapojani muuttaa. En minäkään pidä tietyistä kirjoista, mutta en minä halua arvostella toisten lukemisia. En myöskään suostu hyppäämään siihen kelkkaan, jossa istuvat ne, jotka raivokkaasti arvostelevat esimerkiksi kaikkia Hollywood-elokuvia, ei niitä ole kenenkään pakko katsoa, mutta aika moni niiden parissa haluaa vapaaehtoisesti aikaansa viettää, myös minä silloin tällöin. Jotkut ihmiset vain haluavat niin vimmatusti olla päättämässä muiden elämästä, että jopa vapaa-ajan harrastuksiin pitää olla puuttumassa.
Toisena asiana kannettavien tietokoneiden hankkiminen kaikille ala-asteikäisille. Sinänsä kuulostaa monelta kannalta ihan hyvältä, mutta vierottaisiko tämä ihmisiä vielä enemmän kirjoista? Itse ainakin pidin uusien koulukirjojen hajusta ja muutenkin kirja tuntuisi sopivan paremmin pienen koululaisen käteen. Läppärin kantaminen koulumatkalla sitä paitsi rajoittaisi turhaan lapsen leikkimistä koulumatkoillaan. Vanhemmille koululaisille idea toki sopii kuin nyrkki silmään, kunhan hajoamis- ja katoamistilanteiden vastuut ovat kunnossa. Mutta taidan perehtyä tähän asiaan tarkemmin, ennen kuin muodostan lopullista kantaa.
Oma lukuharrastukseni alkoi käytännössä heti kun opin lukemaan edes välttävästi, tosin jo tätä ennen vanhempani lukivat minulle ja veljelleni lähes joka ilta. Ala-asteeni kanssa samassa rakennuksessa sijainnut kirjasto olikin melkoinen aarreaitta pikkupojalle, kunnes sen anti oli kaluttu loppuun ja oli aika siirtyä käyttämään kaupungin pääkirjastoa. Luin melkein kaikkea mitä kirjastosta löytyi, mutta erityisesti muistan Jules Vernen tuotannon.
Eihän Vernen lukeminen toki kovin muodikasta ollut 90-luvun alussa, mutta siitä minä vähät välitin. Jos valtavan kirjakasan lukemisesta pitää jokin haittapuoli löytää, niin se on yleissivistyksen kasvaminen, joka mahdollisti peruskoulun ja lukion suorittamisen käytännössä koulukirjoihin koskematta. Kukapa jaksaisi opetella koulun penkissä jotakin josta todennäköisesti tietää enemmän kuin opettaja. Erityisesti muistan kahdeksannen luokan maantiedon opettajani, joka ei erityisemmin pitänyt siitä, etten jaksanut viihtyä tunneilla Euroopan karttaa tuijottamassa. Tämä pedagoginen nero uhkailikin minua jatkuvasti jopa hylätyllä arvosanalla poissaolojen johdosta. Nyrpeäpä oli naisen naama kun palautti kokeeni, jossa komeili kiitettävä numero. Monesti olenkin törmännyt siihen, että koulujärjestelmämme kannustaa enemmän opettajien miellyttämiseen kuin asioiden osaamiseen. Miksi muuten ylipäänsä pitäisi käydä oppitunneilla, jos osaa asiat muutenkin?
En kuitenkaan ole koskaan kokenut tarvetta käyttää lukemista itseni korottamiseen muiden yläpuolelle. En myöskään koe, että joku Dostojevski olisi yhtään arvokkaampaa luettavaa kuin vaikkapa Harry Potter (en tosin ole ensimmäistäkään Potteria lukenut), vaikka Hanna Mäkelä yrittää tämän päivän hesarin mielipide-osiossa näin väittää. Luen mieluummin Carl Barksia kuin Karl Marxia ja jos se minusta jonkun mielestä tekee epäkulturellin tms, niin sillehän ei sitten mitään voi, toivotan tällaisille ihmisille jaksamista, en aio tapojani muuttaa. En minäkään pidä tietyistä kirjoista, mutta en minä halua arvostella toisten lukemisia. En myöskään suostu hyppäämään siihen kelkkaan, jossa istuvat ne, jotka raivokkaasti arvostelevat esimerkiksi kaikkia Hollywood-elokuvia, ei niitä ole kenenkään pakko katsoa, mutta aika moni niiden parissa haluaa vapaaehtoisesti aikaansa viettää, myös minä silloin tällöin. Jotkut ihmiset vain haluavat niin vimmatusti olla päättämässä muiden elämästä, että jopa vapaa-ajan harrastuksiin pitää olla puuttumassa.
Toisena asiana kannettavien tietokoneiden hankkiminen kaikille ala-asteikäisille. Sinänsä kuulostaa monelta kannalta ihan hyvältä, mutta vierottaisiko tämä ihmisiä vielä enemmän kirjoista? Itse ainakin pidin uusien koulukirjojen hajusta ja muutenkin kirja tuntuisi sopivan paremmin pienen koululaisen käteen. Läppärin kantaminen koulumatkalla sitä paitsi rajoittaisi turhaan lapsen leikkimistä koulumatkoillaan. Vanhemmille koululaisille idea toki sopii kuin nyrkki silmään, kunhan hajoamis- ja katoamistilanteiden vastuut ovat kunnossa. Mutta taidan perehtyä tähän asiaan tarkemmin, ennen kuin muodostan lopullista kantaa.
1 kommentti:
"En myöskään koe, että joku Dostojevski olisi yhtään arvokkaampaa luettavaa kuin vaikkapa Harry Potter..."
Auts. Myötähäpeän.
Lähetä kommentti