Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

10.10.2006

Rahaa se on verinenkin raha

Toiminnot: 

Tämän päivän kirjoitustani ei kannata ottaa haudan vakavasti, sillä tarkoitukseni on vain heitellä vähän kokeellisia ajatuksia ilmaan.

Kävin tänään kahden opiskelijatoverini kanssa melko pitkän ja monipolvisen keskustelun, joka alkoi perinteisestä Jyväskylän yliopiston valtio-opin sisäpiirijutustelusta ja päätyi lopulta maailmanpoliittiseen pohdintaan. Keskustelua kävimme lähinnä siitä, ovatko aseet maailmanpoliittisen voiman mittari. Näiltä osin keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja aionkin palata tähän aiheeseen joskus myöhemmin. Keskustelun lopuksi päädyimme pohtimaan eettistä sijoittamista, erityisesti asetehtaiden osakkeiden omistamista. Tässä onkin tämän kirjoituksen pääaihe.

Keskustelu siis lähti Yhdysvaltain valtavasta aseteollisuudesta ja sen laajoista vaikutuksista maan talouselämään. Jossakin vaiheessa heitin leikkimielisen ajatuksen siitä, että aseteollisuuteen sijoittaminen saattaisi olla hyvinkin tuottavaa. Hieman kärjistäen korostin erityisesti hyökkäysaseiden markkinoiden olevan kasvunäkymiltään erinomainen sijoituskohde. Perusteeni tähän on se, että on aivan sama kuinka paljon pasifistit saarnaavat rauhan sanomaa ja aseiden roskiin heittämistä, lopulta kuitenkin aseet puhuvat. Aseissa on myös se hyvä puoli, että ne tuppaavat menemään käytössä rikki ja käyttäjätkin joutuvat pois pelistä. On siis tarpeen huoltaa tai korjata kalusto sekä kouluttaa uusi miehistö niitä käyttämään. Aseet myös vanhenevat varastoissa, joten varastoja on syytä välillä tyhjentää.

Erityisen houkuttavaksi tämänhetkisen tilanteen tekee se, että Kiina ylläpitää suurta puolustusbudjettia. Vahvasti kasvava kansantalous mahdollistaa tulevaisuudessa entistä suuremmat asehankinnat. Tällöin on selvää, että monien muidenkin on kohennettava puolustustaan. Myös Pohjois-Korean tilanne näyttää erittäin mehukkaalta asejärjestelmäkauppiaiden näkökulmasta. Etelä-Korea ja Japani ovat erittäin vauraita maita, joilla on varaa ostaa kalliita uudenaikaisia järjestelmiä rauhoittamaan kansalaistensa tuntoja roistovaltion uhotessa naapurissa.

Markkinarakoja aukeaa myös toisen maailmansodan arpien umpeutuessa. On merkkejä sekä Saksan että Japanin halusta kasvattaa sotilaallista panostaan ja muuttaa jopa sotilaallista rooliaan. Saksan tilanne avaa erinomaisia mahdollisuuksia myös EU:n sotilaallisen yhteistyön puolella. Vaikka kriisinhallinta ei olekaan yhtä tuottavaa kuin vanha kunnon sota, niin kyllä Eurooppakin tarvitsee kunnon sotilasmateriaalia pystyäkseen pitämään yllä imagoaan kriisinhallinta eksperttinä. Myös rajavalvonnan tarpeet on syytä ottaa huomioon. Erityisesti muukalaisvihan kasvaminen antaa aineksia Euroopan sisäisille markkinoille, joita rauhanomainen integraatio supistaa.

Taitava ja tarpeeksi suuri asekauppias kykenee myös luomaan markkinoita. Äkkiäkös maailmalta löytyy kaksi tai vielä parempaa kolme toisiaan kyräilevää valtiota, tai miksei yhtä hyvin etnistä ryhmää, joiden välille on saatavissa kunnon varustelukierre. Hyvillä medianhallintataidoilla on toki mahdollista saada rauhanomaisiakin ryhmiä käymään kiinni toistensa kurkkuihin. Kun saadaan myytyä yhdelle osapuolelle vaikka vain muutamia satoja rynnäkkökiväärejä, voidaan käydä kertomassa vastapuolelle, että tämän tulevaisuus on vaarassa. Jokainen osannee päätellä miten tuottoisa varustelukilpa tästä alkaa. Kannattaa toki varmistaa, etteivät osapuolet tuhoa toisiaan ihan kokonaan, sillä silloin rauhanturvaajille ei olisi töitä ja jälkihoidosta ei saataisi revittyä kunnon rahoja. Ja jos muut markkinat uhkaavat kuivua, niin eiköhän Lähi-idässä joku kriisi ole alkamassa.

Tässä siis vähän ajatuksia siitä, miksi puolustussektori näyttää houkuttelevalta sijoituskohteelta. Toivon kuitenkin todella ettei kukaan oikeasti ajattele näin. Itse en pidä tällaista ajattelua millään tapaa hyväksyttävänä, mutta katson että tällaistakin näkökulmaa on hyvä pitää esillä. Onhan tämä kuitenkin realistisempi maailma kuin pasifistien kuvitelmat täydellisestä aseidenriisunnasta.

Ei kommentteja: