Vapaa viikonloppu

On outoa kun tähän aikaan vuodesta sattuu vapaa viikonloppu. Yleensä näihin aikoihin saa juosta ympäri Suomea syyskokouksissa, liittokokouksissa ja milloin missäkin. Olisin kyllä mielelläni lähtenyt Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokoukseen, mutta se tosiaan jää nyt osaltani väliin. En ala siitä sen enempää kirjoittamaan, asianomaiset tietävät mitä tarkoitan.

Nyt kun liittokokouksista pääsin kirjoittamaan, niin ehkä olisi paikallaan kommentoida viime viikonlopun Kokoomusopiskelijoiden liittaria. Saavutimme päätavoitteemme, eli Janne Pitkänen toimii ensi vuonna liittohallituksessa. Janne on muuten varmasti valmiimpi tehtävään, kuin itse olin ensimmäisen kauteni alussa tammikuussa 2007.

Huonoja ehdokkaita ei tänä(kään) vuonna ollut ehdolla, joten ei liene kovin vaikeaa arvata, että etenkin pienillä yhdistyksillä oli miettimisen paikka, kun ehdokkaita oli enemmän kuin paikkoja. Yö olikin lopulta melko vähäuninen, mutta niin kai sen on neuvotellessa oltavakin. Väsymys saattoi ”hieman” näkyä myös paluumatkalla junassa, mutta todettakoon siitä vain se, että oli vähintään ikimuistoinen matka.

Väsymys näkyi myös maanantaina kun olin puhumassa opiskelijan hyvinvointi -työryhmän järjestämässä hyvinvointiseminaarissa uuden opiskelijan kohtaamista haasteista. Seminaari on katsottavissa täältä, oma osuuteni alkaa noin 25min kohdalla.

Poimitaan nyt vielä yksi tapahtuma kuluneelta viikolta: sain loputkin opinnot kasaan. Tiistaina palautin viimeiset esseet (jota piti toki vähän myös juhlia) ja perjantaina tein maturiteetin (jonka tekemistä edellä mainittu juhliminen hieman häiritsi). Nyt pitäisi sitten päättää mikä minusta tulee isona…

Vähiin käy ennen kuin lopuu

Olen viime päivät yrittänyt epätoivoisesti suorittaa viimeistä yhteiskuntatieteiden maisterin-tutkinnosta puuttuvaa kirjapakettia nimeltään poliittinen ajattelu ja sen tutkimus. Ei olisi pitänyt jättää 500 vuotta vanhaa poliittista teoriaa käsitteleviä kirjoja tutkinnon viimeisiksi, sillä aihe ei liiemmin tässä vaiheessa opintoja enää kiinnosta.

Machiavellin suhteesta ruhtinasvaltaan ja republikanismiin vielä jaksaa kirjoittaa, mutta vastauskonpuhdistuksen vaikutus valtion kehitykseen menee jo vähän yli. Nämä ovat jo lähes valmiita, mutta viimeinen joka kulkee otsikolla Quentin Skinnerin erityislaatuisuus poliittisen ajattelun tutkijana tullee tuottamaan edellisiäkin kovempaa tuskaa. Asiaa ei lainkaan helpota se, etten ole vieläkään saanut vaadittavaa kirjaa käsiini. Sehän se olisi jotain, jos tutkinnon saaminen viivästyisi sen takia, etten saa lainattua tenttikirjaa!

Mutta nämä taitavat lopulta olla aika positiivisia ongelmia kuitenkin. Valmistuminen kun on vain siitä kiinni, että jaksaa hakata näppäimistöä vajaan kymmenen sivun verran. Pahempi ongelma on edessä työnhaun suhteen. Koska olen työskennellyt ”hanttihommissa” kesät, minulla ei ole suoraa linkkiä koulutusta vastaavaa työtä heti valmistumisen jälkeen tarjoaviin tahoihin. Sekään ei varmaan asiaa auta, etten vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona. Asioilla on kuitenkin tapana ratketa, kunhan on valmis tekemään jotain asioiden tilan parantamiseksi.

Näitä aiheita ehdin kuitenkin miettiä enemmän ensi viikolla. Sitä ennen on kuitenkin edessä Kokoomusopiskelijoiden liittokokous Joensuussa. En ole tyrkyllä mihinkään, eikä minulla ole käytössäni edes valtakirjaa, joten edessä ei ole kovin ryppyotsainen reissu. On muuten melko varmasti allekirjoittaneen viimeinen liittokokous.

Muutos?

Maailman tärkeimmän valtion presidentiksi valittiin sitten täysin väärä kaveri, voisiko tässä enää enempää vituttaa...

No toisaalta, nyt on sitten aika sen porukan, joka ei Amerikan (tai minkään muunkaan maan) politiikasta mitään ymmärrä, tarttua toimeen. Nyt ei enää riitä George W Bushin kiroaminen!

Kansanedustajako kelvoton kuntapäättäjä?

Kansanedustajien ja ministerien kuntavaaliehdokkuudet herättävät laajaa keskustelua. Monen aihetta pohtineen äänitorveksi asettautunut Taina Karrikan (HS 3.11.) mielestä kansanedustajien ei tulisi asettua ehdolle demokraattisissa vaaleissa. Minä olen asiasta täysin eri mieltä.


Hieman kärjistäen Karrikkaa voisi epäillä kansanedustajia äänestäneiden arvostelukyvyn väheksymisestä. Tällaista on hieman vaikea niellä, jos katsoo esimerkiksi kansanedustaja Henna Virkkusen Jyväskylässä keräämää huimaa 1995 äänen pottia, tai ministeri Vapaavuoren vieläkin komeampaa 7642 äänen saalista Helsingissä. Melkoinen joukko täysivaltaisia Suomen kansalaisia on todennut ammattipoliitikon olevan ainoan äänensä arvoinen.


Avoimen demokratian perusteisiin kuulu se, että kuka vain voi -ilman lehtien palstoille ulottuvaa paheksuntaa- asettua ehdolle. Äänestäjien tehtävä on vaalipäivänä valita tarjolla olevista ehdokkaista. Kansanedustajat näyttävät nauttivan luottamusta myös kunnallisessa päätöksenteossa, eikä se väärin ole. Demokratiassa tulos voi olla vain oikea!


Eero Tikka
Yht. kand.
Jyväskylä

Kirjoitus julkaistu pienin muutoksin Helsingin sanomien mielipiteissä 4.11.2008

Lewis Hamilton, oikeutettu voitto!

Hamilton teki sen mitä odotin ja voitti Formula 1-maailmanmestaruuden. Tämän päivän kisaa netti-tv:sta katsoessani olin varma, että sydänkohtaus iskee ennen ruutulippua. Näin paljon en ole kisoja jännittänyt sitten Mika Häkkisen päivien. Viime vuonna Hamiltonin sorto oli niin näkyvää, ettei viimeisen kisan lopputulos enää jaksanut yllättää, vaikka äärimmäisen pettynyt olinkin.

Felipe Massa osoitti suuruutensa häviön hetkellä -ainakin kisan jälkeisissä kommenteissa- ja siksi toivonkin, että hän nousee ensi kaudella Ferrarin selväksi ykköskuskiksi. Toki on muistettava, että suurinkin urheilija menettää arvonsa sinä päivänä kun tarttuu Ferrarin rattiin. Suuria urheilijoita ei tallissa tosin ole aikoihin nähty!

Muuten, jos tämän tekstin julkaisemisen jälkeen FIA keksii jälleen jonkin huijauksen, jolla saa Hamiltonin hylättyä, niin Brasilian gp 2008 päätti allekirjoittaneen osalta lajin aktiivisen seuraamisen!