Kaikkien vaalien yhteydessä saa kärsiä toinen toistaan kauheammista vaalisloganeista. Välillä tuntuu, että ehdokkaat eivät ajattele lainkaan millä lauseella itseään haluavat esiin tuoda. Huonoista huonointa on vaikea valita, sillä sen verran paljon on tylsiä vaihtoehtoja tarjolla. Jos kuitenkin pitää löytää yksi, joka erityisesti on pistänyt negatiivisesti silmään, niin ”voittajaksi” valikoituu demarien Petra Paasilinnan ”Pätevin. Reiluin. Omapäisin.” Jouduin ihan pysähtymään taannoin Helsingin rautatieasemalla mainoksen nähdessäni. Oli pakko tietää kuka tällaista väittää ja kuka ihme on Petra Paasilinna. Niin ja tietenkin, millä lihaksilla hän tällaista väittää?
Oikeastaan juuri tämän ja muiden vastaavien takia yllätyin positiivisesti vasemmistoliiton Anna Mikkolan mainoksen raitiovaunun kyljessä nähdessäni. Siinä luki: byrokraatit korvattava demokraateilla. Juuri näin! Virkamiehiksi valitaan pätevyyden, ammattitaidon ynnä muiden vastaavien perusteella. Politiikassa pitäisi tärkeintä olla aatteiden ja arvojen. Taidot kyllä oppii, jos ei ole ihan tyhmä. Vai onko niin, että asiantuntemuksella ratsastavilla ei ole mitään sanottavaa?
Toki asiaosaaminen on tärkeää, mutta rajansa kaikella. Äänestin kyllä viime eurovaaleissa Alex Stubbia, mutta jo silloin tiesin tekeväni poikkeuksellisen päätöksen. Minun ehdokkaani täytyy tuntea EU, mutta hänellä pitää myös olla visio siitä, mitä sillä tehdään. Tästä hyvänä esimerkkinä toimikoon Sofia Vikmanin ”EU on menestystarina, mutta projekti on kesken”.
Vähän kääntäen voisi sanoa hyvän virkamiehen ominaisuudeksi liiallisesta oman vision edistämisestä pidättäytymisen. Virkamiehelle ei aina ole hyväksi olla liikaa mukana politiikassa ja siksi virkamiehestä ei välttämättä edes tule hyvää poliitikkoa. Mitä uutta nämä järjestelmän sisällä työskentelevät voivat tuoda poliittiseen päätöksen tekoon? Hieman epäilen ulkopuolisten, vähemmän asiantuntijuudella ratsastavien tuovan tuoreempaa ajattelua.
Tiivistetysti: edustajan tulee toki olla ”pätevä”, mutta poliittinen osaaminen ja oikeat arvot sekä tavoitteet ovat paljon tärkeämpiä. Mitä mieltä sinä olet?
Ja vielä lopuksi: Merja Vanhanen: pää pilvissä, jalat maassa. Siis että mitä?
Oikeastaan juuri tämän ja muiden vastaavien takia yllätyin positiivisesti vasemmistoliiton Anna Mikkolan mainoksen raitiovaunun kyljessä nähdessäni. Siinä luki: byrokraatit korvattava demokraateilla. Juuri näin! Virkamiehiksi valitaan pätevyyden, ammattitaidon ynnä muiden vastaavien perusteella. Politiikassa pitäisi tärkeintä olla aatteiden ja arvojen. Taidot kyllä oppii, jos ei ole ihan tyhmä. Vai onko niin, että asiantuntemuksella ratsastavilla ei ole mitään sanottavaa?
Toki asiaosaaminen on tärkeää, mutta rajansa kaikella. Äänestin kyllä viime eurovaaleissa Alex Stubbia, mutta jo silloin tiesin tekeväni poikkeuksellisen päätöksen. Minun ehdokkaani täytyy tuntea EU, mutta hänellä pitää myös olla visio siitä, mitä sillä tehdään. Tästä hyvänä esimerkkinä toimikoon Sofia Vikmanin ”EU on menestystarina, mutta projekti on kesken”.
Vähän kääntäen voisi sanoa hyvän virkamiehen ominaisuudeksi liiallisesta oman vision edistämisestä pidättäytymisen. Virkamiehelle ei aina ole hyväksi olla liikaa mukana politiikassa ja siksi virkamiehestä ei välttämättä edes tule hyvää poliitikkoa. Mitä uutta nämä järjestelmän sisällä työskentelevät voivat tuoda poliittiseen päätöksen tekoon? Hieman epäilen ulkopuolisten, vähemmän asiantuntijuudella ratsastavien tuovan tuoreempaa ajattelua.
Tiivistetysti: edustajan tulee toki olla ”pätevä”, mutta poliittinen osaaminen ja oikeat arvot sekä tavoitteet ovat paljon tärkeämpiä. Mitä mieltä sinä olet?
Ja vielä lopuksi: Merja Vanhanen: pää pilvissä, jalat maassa. Siis että mitä?
4 kommenttia:
”EU on menestystarina, mutta projekti on kesken” on huokuu sellaista kokoomuslaista lapsekkuutta ja suorastaan naiivia innokkuutta, joka ei oikein houkuta tutustumaan ehdokkaaseen ja hänen teeseihinsä yhtään enempää, päinvastoin. Ja millä lihaksilla Vikman väittää näin? Millä perusteilla hän olisi paras vaihtoehto viemään projektia eteenpäin?
Mutta vakavasti puhuen vaalisloganeita ei mielestäni pitäisi arvioida niiden totuudenmukaisuuden, "arvojen" tms. perusteella, kuten Tikka tuossa vähän yrittää tehdä. Niiden tehtävähän on herättää mieleenkiintoa ja ajatuksia. Petra Paasilinnahan sai tuossa jo erävoiton, kun kerran "oli pakko tietää, kuka tällaista väittää ja kuka ihme on Petra Paasilinna."
Ei Paasilinna mitään voittanut, koska tuote ei vastannut missään määrin annettuja lupauksia kun sitä vähänkään enemmän tarkasteli...
Voitti: tutustuit. Muuta en väittänytkään. Ihmisten tuotteistamisesta en edes aloita...
Vähän aiheen vierestä, mutta kuitenkin: Ehkä yksi typerimmistä silmääni pistäneistä lausahduksista näiden vaalien tiimellyksessä oli arvon Stubbin nokkelaakin nokkelampi heitto "Mepillä on unelmaduuni, paljon valtaa, vähän vastuuta". Pelottaa, oikeasti pelottaa.
Lähetä kommentti