Tässä tämän päivän merkittävimmät luvut:
Lämpötila (ulko): -7.5 °C
Tuulenhyytävyys: -15.2 °C
Talvi on siis ihan oikeasti alkanut. Minulla ei ole mitään erityistä talvea vastaan, etenkään jos verrataan sitä ikäviin loskakeleihin. Pari ongelmaa se kuitenkin aiheuttaa, nimittäin näillä pakkaslukemilla pyöräileminen alkaa olla normaalivaatteissa jo melkoista masokismia. Myöskään juoksulenkit eivät enää oikein onnistu. Toisaalta kylmä ulkoilma saa kiireisen graduseminaarin vääntäjän pysymään pitempään kirjastolla (siis sillä odotuksella että saan itseni sinne "aamulla" pakotettua).
Tänään vietinkin harvinaisen pitkän ajan kirjastolla, vieläpä niin etten istunut kahvilassa kuin kahvikupin vaatiman ajan. Harvemmin kirjastolla näkyy noin vähän tuttuja. Sainkin luettua kokonaisen kirjan, joka edisti merkittävästi ainakin ideatasolla jos ei nyt koko gradua niin ainakin laudatur 2-seminaarityötä. Kyseessä oli Tuullikki Ukkolan kymmenisen vuotta vanha teos kansanvallan vanki, jossa hän tilittää eduskunnasta putoamistaan vuoden 1995 vaaleissa. Tämä oli suurinpiirtein ensimmäinen löytämäni poliitikon kirjoittama kirja, jossa selkeästi näkyy erottelu parlamenttityön ja valituksi tulemisen välillä (ja joka sopii muihin kriteereihini). Lieneekö niin, että vain pudonnut edustaja voi myöntää ettei kansansuosio aina takaa kykyjä itse lainsäädäntötyöhön ja päinvastoin. Voi toki olla että olen kalastanut täysin väärillä vesillä, kertokaa hyvät lukijat ihmeessä jos tiedätte jonkun (kokoomuslaisen) kansanedustajan itse kirjoittaman kirjan, jossa tällaista olisi näkyvissä. Hyvistä vinkeistä tarjoan mielelläni oluen.
Lämpötila (ulko): -7.5 °C
Tuulenhyytävyys: -15.2 °C
Talvi on siis ihan oikeasti alkanut. Minulla ei ole mitään erityistä talvea vastaan, etenkään jos verrataan sitä ikäviin loskakeleihin. Pari ongelmaa se kuitenkin aiheuttaa, nimittäin näillä pakkaslukemilla pyöräileminen alkaa olla normaalivaatteissa jo melkoista masokismia. Myöskään juoksulenkit eivät enää oikein onnistu. Toisaalta kylmä ulkoilma saa kiireisen graduseminaarin vääntäjän pysymään pitempään kirjastolla (siis sillä odotuksella että saan itseni sinne "aamulla" pakotettua).
Tänään vietinkin harvinaisen pitkän ajan kirjastolla, vieläpä niin etten istunut kahvilassa kuin kahvikupin vaatiman ajan. Harvemmin kirjastolla näkyy noin vähän tuttuja. Sainkin luettua kokonaisen kirjan, joka edisti merkittävästi ainakin ideatasolla jos ei nyt koko gradua niin ainakin laudatur 2-seminaarityötä. Kyseessä oli Tuullikki Ukkolan kymmenisen vuotta vanha teos kansanvallan vanki, jossa hän tilittää eduskunnasta putoamistaan vuoden 1995 vaaleissa. Tämä oli suurinpiirtein ensimmäinen löytämäni poliitikon kirjoittama kirja, jossa selkeästi näkyy erottelu parlamenttityön ja valituksi tulemisen välillä (ja joka sopii muihin kriteereihini). Lieneekö niin, että vain pudonnut edustaja voi myöntää ettei kansansuosio aina takaa kykyjä itse lainsäädäntötyöhön ja päinvastoin. Voi toki olla että olen kalastanut täysin väärillä vesillä, kertokaa hyvät lukijat ihmeessä jos tiedätte jonkun (kokoomuslaisen) kansanedustajan itse kirjoittaman kirjan, jossa tällaista olisi näkyvissä. Hyvistä vinkeistä tarjoan mielelläni oluen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti