Nyt aion tiettyjen ihmisten leppymättömän vihan uhasta huolimatta käsitellä kriittisesti ilmastonmuutosta. Tosin en ota kantaa tieteelliseen puoleen, vaan enemmänkin siihen, miten media asiaa käsittelee ja miten ihmiset aiheeseen reagoivat. Voin väittää, että omaan jonkinlaisen näkemyksen ”valtamedian” tavasta käsitellä aihetta, sillä olen kolmena peräkkäisenä kesänä lukenut kuutena päivänä viikossa Hämeen Sanomat, Helsingin Sanomat, Talous Sanomat, Hufvudstadsbladetin sekä tänä kesänä myös Aamulehden, lisäksi muutamana päivänä viikossa iltapäivälehdet.
En valitettavasti ole pitänyt leikekirjaa kaikkein ärsyttävimmistä jutuista, joten joudun toimimaan muistini varassa. Yleinen trendi, jota vielä viime kesänä ei ollut nähtävissä on se, että ilmastonmuutokseen liittyvissä jutuissa on selvä tavoite. Lähes kaikissa jutuissa ilmoitetaan, että vain täydellinen idiootti voi kyseenalaistaa ilmastonmuutoksen kaikkivoivan tuhovoiman sekä jokaisen yksittäisen ihmisen kokonaisvaltaisen syyllisyyden. Monissa jutuissa myös korostetaan sitä, että kaikkihan ”jo” ovat ymmärtäneet ilmastonmuutokseen liittyvät Totuudet. Niin, kukapa haluaisi myöntää olevansa idiootti.
Kun Eero Iloniemi erehtyi arvostelemaan Nykypäivässä 18.5. Al Goren propagandaelokuvaa, sai hän päälleen sellaisen mielipidekirjoitusryöpyn, että heikompi olisi varmasti järkkynyt mieleltään. Tiedä sitten mitä kaikkea palautetta Iloniemi sai henkilökohtaisesti. Normaali reaktio tuntuu olevan se, että kyllä tyhmille jenkeille saa vaikka valehdella, että tulevat järkiinsä. Ymmärrettävää sinänsä, sillä kyseessähän on monille hyvän ja pahan välinen kamppailu, jossa vain yksi voi olla oikeassa ja muiden kohtalona on helvetti.
Hyvästä ja pahasta kirjoitti myös Arno Juutilainen Hämeen Sanomissa 21.7.2007 otsikolla ”päästöistä käydään anekauppaa”. Kirjoitus heijastelee melko hyvin omiakin ajatuksiani monista luomuun ja reiluun kauppaan liittyvistä asioista. Monille luomu ja reilu kauppa ovat keinoja parantaa maailmantuskaa ja huonoa omaatuntoa sekä tietenkin korostaa omaa paremmuutta ja moraalista ylemmyyttä. Niiden hyvyys otetaan siis annettuna ja absoluuttisena. Tämä helpottaa taatusti elämää, sillä maailman hahmottaminen on perin helppoa kun sen saa jaettua tarkasti hyviin ja pahoihin.
Kuten jo edellä esitin, on usein hyväksyttävää esittää tietoisia valheita. Tästä ehkä kuvottavin esimerkki oli jokin aika sitten Hämeen Sanomien tv-sivulla. Dokumentti jonka nimi oli jotakuinkin "totuus ilmastonmuutoksesta", esiteltiin myös totuutena, lopullisena sellaisena. Esittelytekstissä myös mainittiin, että ilmastonmuutos koskettaa myös suomalaisia, kuten tsunami osoitti. Korjatkaa toki jos olen väärässä, mutta ainakin minä olen ollut siinä luulossa, ettei ilmaston lämpeneminen (vai oliko se nyt kylmeneminen, ota näistä nyt selvää) ei sentään aiheuta maanjäristyksiä.
Ilmastonmuutoshysteria on toki itsessään jo melko huvittavaa (jos myös pelottavaa), mutta parhaiten siitä on viljelty huumoria suosikkisarjassani South Parkissa. Jaksossa nimeltä Two Days Before the Day After Tomorrow padon murtumista seuraavan tulvan katsotaan johtuvan ilmastonmuutoksesta (myös terroristit ja Geroge Bush ovat esillä syyllisiä etsittäessä). Seurauksena tästä on itsesyyllistämistä ja lopulta telkeytyy koko kaupunki sisätiloihin paniikin vallassa, koska ilmaston lämpeneminen aiheuttaa välittömän jääkauden, sanotaan. Ulkona helteessä napavarusteissa liikkuvat kaupunkilaiset tulkitsevat kuumuuden hypotermian ensioireiksi. Jakso parodioi hyvin paniikkimielialaa ja etenkin sitä, miten kaikki faktat käännetään tukemaan omaa käsitystä asiasta.
Yritän tällä vuodatuksella sanoa, että asiaa voisi katsoa vähän laajemmin. Se ei vain ole mahdollista jos jokainen eri mieltä oleva leimataan itsekkääksi, ahneeksi ja muutenkin pahuuden ruumiillistumaksi. En tokikaan väitä että tässäkään asiassa kaikilla olisi puhtaita jauhoja pussissaan, oli kanta sitten mikä hyvänsä.
En valitettavasti ole pitänyt leikekirjaa kaikkein ärsyttävimmistä jutuista, joten joudun toimimaan muistini varassa. Yleinen trendi, jota vielä viime kesänä ei ollut nähtävissä on se, että ilmastonmuutokseen liittyvissä jutuissa on selvä tavoite. Lähes kaikissa jutuissa ilmoitetaan, että vain täydellinen idiootti voi kyseenalaistaa ilmastonmuutoksen kaikkivoivan tuhovoiman sekä jokaisen yksittäisen ihmisen kokonaisvaltaisen syyllisyyden. Monissa jutuissa myös korostetaan sitä, että kaikkihan ”jo” ovat ymmärtäneet ilmastonmuutokseen liittyvät Totuudet. Niin, kukapa haluaisi myöntää olevansa idiootti.
Kun Eero Iloniemi erehtyi arvostelemaan Nykypäivässä 18.5. Al Goren propagandaelokuvaa, sai hän päälleen sellaisen mielipidekirjoitusryöpyn, että heikompi olisi varmasti järkkynyt mieleltään. Tiedä sitten mitä kaikkea palautetta Iloniemi sai henkilökohtaisesti. Normaali reaktio tuntuu olevan se, että kyllä tyhmille jenkeille saa vaikka valehdella, että tulevat järkiinsä. Ymmärrettävää sinänsä, sillä kyseessähän on monille hyvän ja pahan välinen kamppailu, jossa vain yksi voi olla oikeassa ja muiden kohtalona on helvetti.
Hyvästä ja pahasta kirjoitti myös Arno Juutilainen Hämeen Sanomissa 21.7.2007 otsikolla ”päästöistä käydään anekauppaa”. Kirjoitus heijastelee melko hyvin omiakin ajatuksiani monista luomuun ja reiluun kauppaan liittyvistä asioista. Monille luomu ja reilu kauppa ovat keinoja parantaa maailmantuskaa ja huonoa omaatuntoa sekä tietenkin korostaa omaa paremmuutta ja moraalista ylemmyyttä. Niiden hyvyys otetaan siis annettuna ja absoluuttisena. Tämä helpottaa taatusti elämää, sillä maailman hahmottaminen on perin helppoa kun sen saa jaettua tarkasti hyviin ja pahoihin.
Kuten jo edellä esitin, on usein hyväksyttävää esittää tietoisia valheita. Tästä ehkä kuvottavin esimerkki oli jokin aika sitten Hämeen Sanomien tv-sivulla. Dokumentti jonka nimi oli jotakuinkin "totuus ilmastonmuutoksesta", esiteltiin myös totuutena, lopullisena sellaisena. Esittelytekstissä myös mainittiin, että ilmastonmuutos koskettaa myös suomalaisia, kuten tsunami osoitti. Korjatkaa toki jos olen väärässä, mutta ainakin minä olen ollut siinä luulossa, ettei ilmaston lämpeneminen (vai oliko se nyt kylmeneminen, ota näistä nyt selvää) ei sentään aiheuta maanjäristyksiä.
Ilmastonmuutoshysteria on toki itsessään jo melko huvittavaa (jos myös pelottavaa), mutta parhaiten siitä on viljelty huumoria suosikkisarjassani South Parkissa. Jaksossa nimeltä Two Days Before the Day After Tomorrow padon murtumista seuraavan tulvan katsotaan johtuvan ilmastonmuutoksesta (myös terroristit ja Geroge Bush ovat esillä syyllisiä etsittäessä). Seurauksena tästä on itsesyyllistämistä ja lopulta telkeytyy koko kaupunki sisätiloihin paniikin vallassa, koska ilmaston lämpeneminen aiheuttaa välittömän jääkauden, sanotaan. Ulkona helteessä napavarusteissa liikkuvat kaupunkilaiset tulkitsevat kuumuuden hypotermian ensioireiksi. Jakso parodioi hyvin paniikkimielialaa ja etenkin sitä, miten kaikki faktat käännetään tukemaan omaa käsitystä asiasta.
Yritän tällä vuodatuksella sanoa, että asiaa voisi katsoa vähän laajemmin. Se ei vain ole mahdollista jos jokainen eri mieltä oleva leimataan itsekkääksi, ahneeksi ja muutenkin pahuuden ruumiillistumaksi. En tokikaan väitä että tässäkään asiassa kaikilla olisi puhtaita jauhoja pussissaan, oli kanta sitten mikä hyvänsä.
ps. saa nähdä miten pahasti saavat nenilleen nämä kaverit: http://www.greenfree.fi/
1 kommentti:
Hienoa että rohkenit tuoda esiin kriittisen kannan ilmastonmuutoskeskustelusta. Kun vastaavanlaista kritiikkiä esittää, saattavat vahvasti tunteella asioihin suhtautuvat tulkita aivan pieleen itse sanoman. Kuten tässäkin, et kritisoinut ilmastonmuutosta, vaan siitä käytyä itsestäänselvyyskeskustelua.
Ympäristökysymykset nousevat aika-ajoin politiikan agendalle jopa muiden kysymysten yläpuolella. Sama ilmiö tapahtuu esimerkiksi vieraan vallan uhatessa kansan turvallisuutta - kyse on turvallistamisesta. Turvallistamiseen liittyy se, ettei kysymystä saa pitää lainkaan poliittisena, vaan kansan tai jopa ihmiskunnan elinehtona. Kyse on kuitenkin aina politiikasta. Kenties ilmastonmuutoskampanjan voimavara piilee siinä kun ihmiset ovat ymmärtäneet, ettei ilmastonmuutos pysähdy ilman maailmanlaajuista kansanliikettä.
Turvallistaminen - tai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa "luonnollistaminen" - on joskus hyvinkin pelottava ilmiö. Sen retoriikan avulla saa kansan todella liikkeelle ja uskomaan mitä ihmeellisimpiin asioihin. Näin Saksakin teki 30-luvulla Tsekkoslovakian työntyessä "tikarin lailla Saksan kylkeen". Turvallistamista sekin... tästä aiheesta jatkan lisää omassa blogissani.
Lähetä kommentti