Pientä avautumista kesä(t)öistä

Varmoja kesän merkkejä on kaksi. Ensimmäinen on se, että lehdissä itketään kesätyöläisten oikeuksista sellaisella paatoksella, ettei ensimmäistä kesätyötään aloittava nuori ymmärrä muuta kuin sen, että työnantajalla on valtavasti velvollisuuksia työntekijää kohtaa, mutta nämä oikeudet eivät velvoita työntekijää mihinkään, esimerkiksi tekemään työtään. En voi ymmärtää miten joku voikin olla niin välinpitämätön töidensä hoitamisessa, kuin monet kesäduunarit ovat. Ja sitten pitäisi vielä maksaa yli kymppi tunnilta.

Oma kesätyöni on varmasti jonkun työnvieroksujan mielestä melkoinen paskaduuni. Aloitan nimittäin päiväni noin puoli neljän aikaan aamulla, jolloin käyn jakamassa viitisen sataa sanomalehteä. Tämän jälkeen siirryn jakelukonttoriin ”varsinaiseen” työhöni, eli vastaamaan puhelimeen, kun vihaiset (ja usein humalaiset) ihmiset protestoivat lehden puuttumista. Työ on todellisuudessa monipuolista ja pääosin hauskaa, mutta kun joku juniori päättääkin jäädä aamulla nukkumaan tai siirtyy jakamaan lehtiä suoraan baarista, on päiväni totaalisen pilalla. Yritä siinä sitten ratkoa jotakin monimutkaista maaseutujakelun ongelmaa kun puhelin soi ennen kuin sen ehtii laskea kädestään (kyllä, työpuhelimeni on joku ufomalli joka voi soida vaikka luuri ei olisi paikallaan). Onneksi työrutiinin ylläpitäminen on sentään helppoa, sillä yksi vapaapäivä viikossa ei vielä riitä työtehtävien unohtamiseen. Tuntipalkkakin on melko kehno, eikä yötyöstä makseta mitään lisiä tällä alalla. Onneksi kovalla työllä saa kasaan melko hyvät kuukausiansiot, mutta silloin on todellakin tehtävä kovasti töitä. Kova työ tuntuu kuitenkin olevan vierasta osalle nykynuorisoa, joka mieluummin vain vastustaa kaikkea ja nukkuu puoleen päivään.

Toinen kesän merkki on lomastressiuutisointi. Siitä en kuitenkaan osaa mitään sanoa, sillä en ole lomaa viettänyt moniin vuosiin muutamaa päivää enempää. Tekisi joskus mieli heittäytyä toimeentulotuen varaan ja lipittää kaljaa koko kesä, ehkä silloin ymmärtäisin paremmin mitä elämäntapatyöttömien päässä liikkuu. Kyllä varmaan olisi kova lomastressi päällä. Todellisuudessa tämä lomastressin jokavuotinen jankuttaminen tukee sellaisten ihmisten ajattelua, jotka halveksuvat työtä. On selvää, että kun haukutaan työlleen omistautuneita ihmisiä siitä, että nämä pilaavat lomansakin tyhmyyttään, vahvistuu myös osalla ihmisistä ajatus siitä että työ on pahasta ja elämä muiden kustannuksella on jotenkin laadukkaampaa. Itse olen varmasti oikein paha ja tyhmä ihminen (tai sitten alistettu sorron uhri) kun eilen vapaa-ajalla kävin hoitamassa työasioita.

Lopuksi voisin vähän ihmetellä juhannusta. Saan juhannukselta kahden päivän palkan tekemättä mitään. En tosin käsitä miksi. Ei todellakaan ole työnantajan vika, että lehti ei juhannuksena voi ilmestyä. Minä haluan toki paljon palkkaa, mutta vain tehdystä työstä. Eipä ole ahneudella rajaa. Tosin tuleepa mieleeni sellainenkin kesäjakaja takavuosilta, joka yritti vaatia sunnuntailta kaksinkertaiset kilometrirahat! Tokihan bensa maksaa tuplasti sunnuntaisin ja autokin kuluu vähintään kahden päivän edestä.

Jos tästä vuodatuksesta pitäisi tehdä yhteenveto, niin se olisi se, että en voi sietää laiskoja ihmisiä, jotka eivät suhtaudu työhön sen vaatimalla täsmällisyydellä. Tekisi myös mieleni laittaa tähän joku sopiva työhön liittyvä sanonta, mutta en osaa valita sopivaa.