Käsialasta, jääkiekosta ja porvarihallituksesta

Manailin tänään raskaasti PRH:n virkailijan käsialaa yrittäessäni selvittää miltä osin Jykon sääntöjä pitää muokata. Epäselviä lyijykynämerkintöjä tutkiessani päädyin lopulta siihen ratkaisuun, että tarvitaan vähintään egyptologia ottamaan selvää niistä hieroglyfeistä. Sitten muistin, että monet opettajani ovat kommentoineet omaa käsialaani samoin sanoin. Voin vain kuvitella miten ainakin lukioaikaset opettajani ovat kironnett alimpaan helvettiin monisivuiset koevastaukseni. Yliopiston tentaattoreilla lienee vielä mukavampaa, sillä käsialani on nykyään vieläkin huonompaa, johtuen siitä, että käsin kirjoittamista tulee harjoitettua vain tenteissä.

Nyt kun manailemaan päästiin, niin manaillaanpa samalla HPK:n joutumista säälittävään pronssiotteluun. Olin jo henkisesti varautunut olemaan pettynyt siihen, etten pääse juhlimaan mestaruutta, koska olen ratkaisevien finaalien aikaan Brysselissä. Tällä kaudella ehdin käydä vain yhdessä ottelussa ja senkin pilasivat harvinaisen huonokäytöksiset helsinkiläis kannattajat rumine jokerilippuineen. Miten voi aikuinen ihminen ollakin niin lapsellinen. Onneksi kuitenkin jääkiekkokatsomoissa käyttäydytään sentään paremmin kuin jalkapallopeleissä.

Yritän lähiaikoina kirjoitella auki tuntojani myös porvarihallituksesta. Mutta kyllähän se hyvältä tuntuu. Jo nyt on aistittavissa merkkejä positiivisuuden hengestä, jota porvarihallitus kykenee luomaan. Tosin eiköhän SAK pian avaa likaisen pelin.