Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

21.3.2007

Ohi on!

Nyt on sitten vaalit käyty ja voitto saavutettu. Valtakunnallinen tulos oli niin murskaava, että melkoinen demokratian helveksuja täytyy olla sen, joka rohkenee sinivihreää hallituspohjaa vastustaa. Sitä tosiasiaa ei voida ohittaa, että sosialismin kannatus ei ole koskaan ollut maassamme yhtä vähäistä kuin se on nyt. Kohta saamme toki kuulla naurettavia väitteitä siitä, miten hyvinvointiyhteiskunta tuhoutuu pahojen porvarien toimesta. Sanonpa vain, että eduskunnassa ei ole ensimmäistäkään hyvinvointivaltion vastustajaa.

Hennariikan vaalitulos oli myös uskomaton. 1492 (neljänneksi eniten kokoomuslaisista!) ääntä on käsittämätön määrä, etenkin ennalta tuntemattomalle nuorelle, jolla ei ole kummoistakaan budjettia. Kampanjapäällikkönä voisin toki röyhistellä rintaani ja olla ylpeä. Totuus vain on toisenlainen. Suurin osa tuloksesta on yksin Hennariikan oman työn tulosta. Kampanjapäällikkönä ja Jykon puheenjohtajana joudun tunnustamaan, että mikäli olisin hoitanut hommani paremmin, olisi Keski-Suomessa nyt kaksi kansanedustajaa ja Hennariikka olisi varakansanedustaja. Virheitä tehtiin taatusti muidenkin leireissä, mutta yksikin parempi onnistuja olisi sen toisen paikan tuonut.

Mutta vaalivoitto on kuitenkin saavutettu ja se on tärkeintä. Jälleen kerran olen saanut olla mukana oppimassa paljon paitsi politiikasta, myös elämästä. Myönnettävä on myös se, että vaalien jälkeen on vaikeata palata normaaliin elämään eli gradun kirjoittamisen pariin. Ehkä se sinisen tolpan nousu tuo voimia myös siihen.

Ei kommentteja: