Hämeen äänestysvinkki

Hämeen vaalipiiristä löysin helposti kaksi suosittelemisen arvoista ehdokasta. Valitettavasti kunnon ehdokasta Hämeenlinnasta ei löydy.

Antti Ahonen 73 Nuori oikeistolainen, isänmaan asialla. Riihimäkeläisyys tosin iso miinus
Jari Koskinen 80 Jaria äänestin neljä vuotta sitten, eikä ole tarvinnut katua

Hämeestä löytyy myös huonoja ehdokkaita, Iisakki Kiemunkia en haluaisi ikinä nähdä eduskunnassa, sama pätee myös Joonas Korhoseen.

Keski-Suomen äänestysvinkki

Aloitan nyt vaaleihin asti kestävän äänestysvinkkisarjan. Tarkoituksena on poimia joka vaalipiiristä muutama hyvä ehdokas. Aloitan helpoimmalla eli omalla vaalipiirilläni Keski-Suomella.

Hennariikka Andersson 113 Valinta, jota minun tuskin täytyy enää enempää perustella, äänestin.
Jaakko Selin 122 Nuorta osaamista ja kokemusta, arvot kohdallaan.
Kari Enkola 114 Juristi ja maatalousyrittäjä, silti hyvä tyyppi.

Ja jottei kukaan pääsisi ikärasismista syyttämään:
Seppo Kahilainen rock-äijä!

Kampanjakuulumisia

Kampanja pyörii kovaa vauhtia. Kerronpa vähän mitä kaikkea on jo tehty. Erityisen mieleenpainuva oli eilinen vaalirieha Jyväsjärven jäällä. Hennariikan ja Seppo Kahilaisen yhteistapahtumassa musiikista vastasi Kaija Koo sekä Indigo, lapsille oli poniajelua ja nälkäisille oli tarjolla lettuja sekä makkaraa. Yhteensä ihmisiä kävi noin tuhat. Oli oikein mukavaa olla järjestämässä ihmisille näin hienoa iltapäivää.

Viime viikolla kiersimme ympäri Keski-Suomea ja tapasimme mielenkiintoisia ihmisiä, eiköhän sieltä jokunen äänikin mukaan tarttunut. Perjantaina järjestimme yhdessä Jaakko Selinin kanssa vaalibileet pub katseessa. Paikalla olikin melko paljon ihmisiä ja ilta sujui muutenkin mukavasti (ja aamullakin oli ihan siedettävä olo). Kovaa työtä on tehty ja tuloksiakin on näkyvissä. Ei voi ohittaa olan kohautuksella sitä asiaa, että Hennariikka oli irc-gallerian varjovaalien väliaikatilanteessa koko maan kahdenneksitoista eniten ääniä saanut. Eiköhän tässä vielä niin käy, että vaalipäivänä voimme olla tyytyväisiä paitsi tekemisiimme, myös tuloksiin.

Erittäin poliittista ystävänpäivää!

Palataanpa taas nuoriin poliitikkoihin ja niihin ongelmiin, joita he aiheuttavat iäkkäämmille kollegoilleen. Tällä kertaa intouduin aiheesta nähtyäni Suvi Rihtniemen vaalimainoksen tämän päivän Hesarissa sivulla A10. Mainoksessa Rihtniemi kysyy: nuori ja söpö, vai aikuinen ja osaava? Aikuisuus siis merkitsee osaamista (Rihtniemen tapauksessa tämä epäilemättä onkin totta), mutta nuoruuteen liittyy vain söpöyttä. Maailma ei tokikaan ole näin yksinkertainen, sillä jokainen tietää maailmassa olevan vähemmän söpöjä nuoria, vähemmän osaavia aikuisia, osaavia nuoria ja edustavia aikuisia (en usko että nuori mies voi sanoa varttuneempia naisia söpöiksi) sekä näiden ominaisuuksien välimuotoja ja yhdistelmiä. Ilmeisesti äänestäjien korkea keski-ikä pakottaa jotkut ehdokkaat tällaiseen vastakkainasetteluun. Omaan silmääni nuori nainen on useammin söpö kuin vähemmän nuori, mutta söpöys vaikuttaa aivan muihin valintoihin kuin äänestyspäätökseeni. Olen äänestänyt tähän mennessä eläkeikäistä naista, keski-ikäistä miestä sekä nuorta miestä, eikä söpöys ole koskaan ollut minkäänlaisena kriteerinä, mutta osaaminen sitäkin enemmän. Silläkin on toki väliä, mitä osaamista ehdokkaalta löytyy. Esimerkiksi nuorten asiat ovat tärkeitä, mutta en ole näissä vaaleissa sellaista ”aikuista” ehdokasta löytänyt, joka tällaista osaamista omaisi.

Olen sitä mieltä, ettei mikään ”osaaminen” sinänsä riitä kun äänestäni kilvoitellaan. Eduskunta kuitenkin päättää niin monista asioista, että kenelläkään ei voi olla kattavaa osaamista kaikissa eteen tulevissa asioissa. Siksi ehdokkaalla tulee olla myös poliittista pelisilmää ja muita parlamenttityön edellyttämiä taitoja. Tässä esimerkkinä käytetty Rihtniemi kuitenkin vaikuttaa loppujen lopuksi aivan pätevältä poliitikolta, isolla P:llä, mainos kuitenkin sai sappeni kiehumaan. Vielä enemmän sappeni kuitenkin kiehuu kun törmään yhden asian ehdokkaisiin, oli tämä yksi asia sitten kuinka hyvä tahansa. Nämä ehdokkaat puhuvat kyllä asiantuntevasti yhdestä asiasta, mutta muuten vaikuttavat vähä-älyisiltä. Välillä näiden osaavien (yhden)asiantuntijapoliitikkojen vyöry ottaa todella pannuun. Samoin käy toki erilaisten fundamentalisti-viherstalinisti-feministi-kettutyttöjen ollessa kyseessä, sillä nämä ihmiset palauttaisivat mieluummin maailman kivikaudelle kuin muuttaisivat muinaisia ideologioitaan. Arvostan eniten yleispolitikoitsijaa, joka ei ratsasta yhdellä asialla vaan kykenee järkevään harkintaan myös niissä asioissa, joista ei etukäteen mitään tiedä.

Mutta tähän aiheeseen en nyt sukella syvemmälle, koska alkaa olla liian lähellä graduni aihetta, enkä halua sillä piinata lukijoita. Lisäksi tämä kirjoitus taitaa muutenkin olla riittävän sekava.

Kirjoituksen otsikon lainasin Ylen kakkoskanavan kuuluttajalta.

Montako ääntä Niinistö saa?

Tänään on mediassa puhuttu paljon Sauli Niinistön tulevasta äänimäärästä, joten jauhetaanpa siitä myös täällä. Julistan lukijoille kilpailun, jossa on tarkoitus veikata Niinistön äänimäärä. Voittajalle tarjoan tuopin. Tosin sillä varauksella, että voittaja osuu lähemmäksi kuin allekirjoittanut. Oman veikkaukseni teen muutaman päivän sisällä, jahka olen ehtinyt asiaa tarpeeksi pohtia. En kuitenkaan usko että ihan siihen 88000 ääneen päästään, vaikka olisihan se hienoa.

Hyppäänpä tässä samalla siihen kelkkaan, joka kannattaa Niinistöä pääministeriksi. Valinta Jyrki Kataisen ja Sauli Niinistön välillä on vaikea, sillä kumpikin olisi erinomainen pääministeri. En voi liikaa korostaa sitä, miten naurettavaa on se, että media ja muut puolueet näkevät Kokoomuksen ongelmana sen, että meillä on useampia pääministeriainesta olevia ehdokkaita. Muilla puolueilla ei ole ainuttakaan.