Vietän taas ainakin osan kesästä Hämeenlinnassa, mutta aiemmista vuosista poiketen en tee töitä ennen juhannusta. Nyt kun olen saanut kevään opinnot lopullisesti pakettiin, on aikaa lukea kaikki mielenkiintoiset kirjat, jotka ovat jääneet opiskelukiireiden takia lukematta. Päätinkin suunnata Hämeenlinnan kirjastoon etsimään helpotusta kirjojen puutteeseen. Ongelmaksi nousi kirjastokortin löytäminen. Ja kun se lopulta löytyi, osoittautui se vanhentuneeksi tai muuten toimimattomaksi, ainakin nettipalvelun mukaan. En muista saako Hämeenlinnan kirjastosta lainattua henkilöllisyystodistuksella, mutta ainakin Jyväskylässä se on jostain käsittämättömästä syystä mahdotonta.
Tämän tapauksen seurauksena päädyin sadattelemaan sitä, miten nykyään kortteja on niin paljon, etteivät ne millään mahdu lompakkoon, pitäisi olla matkalaukku. Olihan se toki ikimuistoinen hetki 1980-luvun lopulla, kun sain ensimmäisen kirjastokorttini. Jälkeenpäin ajateltuna se oli vapauden symbolina jopa ajokorttia suurempi. Ja sen ajan teknologialla jopa tarpeellinen. Samaa ei voi sanoa kaikista turhista videovuokraamon, yökerhon tai muun vastaavan ties mihin alennuksiin oikeuttavista muovilätkistä. En ole tekniikan asiantuntija, mutta en voi uskoa etteikö ainakin kaikille julkisille palveluille voisi käden käänteessä luoda yhtä korttia, tai vaikka sormenjälkitunnistusta. Olisi mukavaa olla huolehtimatta siitä, mahtaako pankkikortti tällä kertaa toimia, mutta se on jo toinen tarina…
1 kommentti:
Olen kyllä aivan samaa mieltä tuosta sietämättömästi paisuvasta korttien määrästä. Tampereellahan asiassa on ollut viime vuosina melkoista hmm sanoisinko kehitystä, kun kirjoja voi tätä nykyä lainata ja myöhästymismaksuja maksaa TKL:n matkakortilla eli siis täkäläisellä bussikortilla. Toivottavasti tulevaisuudessa kaikki muutkin kaupungin palvelut saa samalla kortilla.
Itse en muuten osannut varmaan vielä noin suuria ajatuksia (vapauden symboli tms.)ajatella saadessani ensimmäistä kirjastokorttiani joskus vuonna 1987 tai sinne päin. Toki kirjastokotin merkitys oli jo silloin keskeinen, vaikkei sen hienoutta ihan tajunnutkaan. Silloin kortti oli Tampereella muuten vielä sellainen valokynällä luettava muistaakseni keltainen pahviläpyskä. Näin se kehitys kehttyy.
Lähetä kommentti