Tarkoitukseni oli olla aivan hiljaa skandaalimedian uusimmasta raha-automaatista, mutta kun siitä joka paikassa jauhetaan, niin kai minäkin voin lusikkani siihen soppaan laittaa. Eivät minun sanomiseni toki maailmaa mullista, mutta joskus on pienen ihmisen puolustettava poliitikkoja.
Ensin voisin arvostella kohun tiimoilta nousevaa populismia. Pahin rimanalitus on tietenkin kristillisdemokraattien kuolleena syntynyt idea uusista vaaleista. Perussuomalaiset toki toimivat tässä asiassa oman peruslinjansa mukaisesti tukemalla esitystä. On toki selvää, että kohu toisi perussuomalaisille aimo kasan lisä-ääniä. Rehellinen populismi on aina kannatettavampaa kuin kristillisdemokraattien opportunismi. Saa nähdä miten demarit tähän reagoivat, mutta olisin yllättynyt, jos siltä suunnalta olisi vastuullisia kommentteja tulossa. Siitäkin huolimatta, että demarien oma pesä on ay-rahan likaama.
Suomen tärkeimmät mediat ovat myös jatkaneet totutulla linjalla. Muutama tonni kampanjarahaa liitetään epämääräisillä vihjailuilla tehtyihin päätöksiin. Kyse on siis siitä, että syytetään poliitikkoja ja liikemiehiä rikoksista! Todisteita ei tietenkään esitetä, mutta esimerkiksi yleisradiolta ei voine muuta odottaakaan. Vähintään yhtä halveksuttavaa on eräiden lehtien tapa puhua kohusiitä ja kohutästä. Mikä ihmeen kohuyhdistys on kehittyvien maakuntien Suomi ry? Kohua tuntuu olevan kaikki mikä on mediassa ollut esillä negatiivisessa valossa.
Mielestäni koko ”kohu” on täysin turha! Ainakin niin kauan kun ei korruptiosyytteitä voida osoittaa tosiksi, mitään korruptiota ei ole tapahtunut. Näinhän oikeusvaltion pitäisi toimia. Tai ainakin pitäisi puhua samaan sävyyn myös ”ay-korruptiosta”. Jokaisella ihmisellä (myös liikemiehillä) pitää olla oikeus käyttää rahojaan juuri niin kuin sattuu huvittamaan. Jos minulla olisi läjäpäin rahaa, niin varmasti tukisin sellaisia ehdokkaita, jotka ajavat hyvinä pitämiäni asioita. En kuitenkaan edes kuvittelisi puuttuvani päätöksiin, ainakaan mikäli ehdokas tekisi minkä on vaaleissa luvannut. Sanaansa pitämättömälle ehdokkaalle ei tukea enää seuraavissa vaaleissa tippuisi. Enkä kyllä ikipäivänä tukisi niin selkärangatonta ehdokasta, joka olisi ostettavissa. Enkä myöskään usko äänestäjien olevan ostettavissa. Jotkut ilmeisesti uskovat, kun haluavat vaalirahoitukseen puuttua.
Eija-Riitta Korhola kirjoittaa uusimmassa Nykypäivässä hyvin siitä, miten tukiraha on välttämätöntä tylsille, asioihin perehtyville ehdokkaille. Agendansa saaminen tuhansien äänestäjien tietoon on kallista, etenkin jos ei ole ennestään tunnettu. Pätevä, osaava ja rehellinen ehdokas kyllä löytää samanmielisiä tukijoita. Lähtökohtana pitää siis olla se, että tukija etsii sopivan ehdokkaan, eikä lahjo ehdokasta omien kantojensa taakse.
Avoimuus kuuluu demokratiaan ja siksi on hyvä tietää mistä kukkarosta kalliit kampanjat maksetaan. Tämä koskee myös työväenyhdistyksiä. Toisaalta on turha säätää lakeja, joiden valvominen on mahdotonta. Etenkin populismin aallonharjalla säädetyt lait tapaavat mennä pitkälle metsään. Media toki kannattaa tietojen julkaisemista, koska tällöin ne pääsevät repimään myyviä otsikoita. Nähtiinhän tämä jo maataloustukien julkisuuden myötä.
6 kommenttia:
Eihän mitään kohua voi syntyä kun Suomen lainsäädäntö on niin löyhä. Et ilmeisesti tutustunut HS:n huomioon siitä, että Suomessa korruption harjoittaminen on mahdotonta, koska mitään tukemista ei voi todistaa lahjonnaksi oli se sitten mitä vain: Työpaikka auttavalle poliitikolle (Risto Rautava) tai rahaa. Suomi on tässä harvinainen poikkeus, keskieurooppalaisia tuttaviani hämmästyttää aina miten rahalla voi Suomen politiikassa olla niin suuri merkitys. Eija-Riitta Korholan kannan ymmärtää hänen saamiensa runsaskätisten lahjoitusten vuoksi. Muut taidot kun rajoittuvat valokuvissa esiintymiseen, aviomiehen argumenttien toisteluun ja Sokrateksen siteeraamiseen.
Niin. Ainoa vaihtoehto ei myöskään ole mikään "Vain muutama miljonääri ja julkkis menee läpi" - horrorvisio. Fiksuinta on rajoittaa kampanjoinnin kuluja. Kieltää yksilökohtainen mediamainonta ja julkistaa kaikki- myös puoluerahoitus siten, että vaaleihin käytettävät rahat operoidaan julkisesti seurattavilta tileiltä. Toisaalta nykysysteemin suurin hyötyjä on rakennusliikkeiden omistama Kokoomus, minkä huomaa etenkin kaavoituskysymyksissä. Tätäkään ei voi todistaa korruptioksi vaikka päätöksiä tehneessä valtuustossa oli 3 kyseisen rakennusfirman osaomistajaa, kaikki kokoomuslaisia. Ei jääväystä, ei korruptiota?
Eija-Riitta Korhola on yksi älykkäimmistä suomalaispoliitikoista tänä päivänä. Hän on lisäksi erittäin mukava ihminen, välitön ja ystävällinen, ennen kaikkea aito. Ulkonäölleen ihminen ei mitään voi, ja puolison valintakin lienee jokaisen yksityisasia. Tämä on hyvä blogi, suhteellisen aktiivisesti päivittyväkin; harmi vain, että kommenttiosaston taso on tätä luokkaa.
No niin! Tulihan se Vesala taas antamaan ex cathedra -lausunnon, kun joku rohkenee vähän spekuloida ja kritisoida kokoomuksen, tuon absoluuttisen totuuden inkarnaation touhuja ja yhteyksiä.
Oi Antti, kerro meille, miten pitää kommentoida ja ajatella!
Kerrassaan mainiota....NOT.
Jaa-a. Kirjoitin tuossa muutaman rivin puolustaakseni Eija-Riitta Korholaa anonyymien mauttomuuksia vastaan. Olipa rankkaa. Kokoomustakaan en maininnut edes sanan puolikkaalla.
En tiedä, miten minun pitäisi kirjoittaa, ettei joku jp siitä heti provosoituisi.
Kokoomus myös vastustaa innokkaasti tehokkaita keinoja rakennusyritysten käyttämän pimeän työvoiman kitkemiseksi. Sitoutumaton asiantuntija sanoo seuraavaa:
"Tässä miettii pakosta, mikä on todellinen syy vastustamiseen", Hirvonen toteaa. "Ainakin suurimmat vaalituen antajat ovat niitä yrityksiä, jotka hyötyvät pimeän työvoiman mahdollistamasta halvasta rakentamisesta."
Lähetä kommentti