Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

27.3.2008

Vanhanen puhuu viisaita

En ole oikein osannut päättää mitä mieltä olisin pääministeri Matti Vanhasesta. Jotenkin olen pitänyt häntä mitäänsanomattomana ja ehkä vähän saamattomana. Osa tästä johtuu varmaankin Vanhasen omaksumasta tiedotuslinjasta, mutta tuskin se kaikkea selittää. Nyt Vanhanen kuitenkin puhuu viisaita.

Otetaan pari esimerkkiä:

"Median tapa osoittaa jonkin ihmisryhmän huonovointisuus tilastoista vie huomion pois siitä seikasta, että tutkimusten mukaan ihmisten taloudellinen tilanne on yleisesti ottaen parantunut. Suuren suomalaisen enemmistön tilanne on parantunut"


Voiko tätä enää paremmin sanoa? Miksi pitää aina keskittyä johonkin mitättömän pieneen marginaaliryhmään ja leimata sen perusteella koko yhteiskunta kurjistuvaksi helvetinkoloksi? Minä ainakin mieluummin iloitsen kasvavasta hyvinvoinnista kuin etsimällä etsin mörköjä nurkista.

"Esimerkiksi oman elämänsä taloudelliset riskit kannattaa mitoittaa realistisesti oman maksukykynsä mukaan."

Välillä tuntuu, ettei suomalaisilla ole mitään ymmärrystä siitä, mihin oma tilipussi riittää. Mutta voiko ihmisiä siitä syyttää, kun valtio hyysää ja holhoaa ihmisiltä kaiken järjen pois. Toivottavasti tällaiset kommentit pääministeriltä ennakoivat sitä, että on vihdoinkin tullut aika saattaa haudan lepoon mittava määrä turhia julkisen vallan itse itselleen määräämiä tehtäviä.

1 kommentti:

Juho Suortti kirjoitti...

Vähän meinasi nousta hiki pintaan, kun luin blogiasi. Muutama kommentti:

Huomiosi on oikea siinä mielessä, että hyvinvoinnista voidaan puhua eri tasoilla, joilla kaikilla on eri merkityksensä. Tasoja on ainakin kansantaloudellinen ja sosiaalis-yhteisöllinen. Jos puhutaan ristiin näistä tasoista, niin tulos ei vaikuta järkevältä, sillä käsitys riippuu mittarista.

Kansantalouden kasvulla mitattuna Suomella menee todella hyvin. Rahaa on käyttää mihin vaan ja Vanhasen II on päättänyt käyttää sitä veronkevennyksiin ja valtionvelan lyhentämiseen. Samaan aikaan rikollisuus on nousussa, huostaanotettujen lasten lukumäärä kasvaa, toimeentulotukea haetaan yhä enemmän, leipäjonot pitenevät, päihde- ja mielenterveysongelmaisten palveluja supistetaan. Varsinkin nuorten mielenterveyden avopalveluihin tarvittaisiin lisää resursseja. Huolestuttavaa on myös, että julkista terveydenhuoltoa puretaan, joka on jo nyt lisännyt eri kansanryhmien välisiä terveydellisiä eroja.

Näin ollen hyvinvoinnista puhuttaessa on aina hyvä lisätä, että puhutaanko rahasta vai ihmisistä. On mielestäni paradoksaalista, että elettäessä taloudellista kultakautta, hyvinvointi ei näy katukuvassa muuten kuin lisääntyvänä juoppojen ördäämisenä.