Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

11.2.2008

112-päivä

Tänään vietetään 112-päivää, joten ajattelin vältellä opiskelemista ja kirjoitella omista kokemuksistani liittyen hätänumeroon. Olen joutunut elämäni aikana soittamaan hätänumeroon lukuisia kertoja, joten ehkä aiheesta jotain tiedänkin. Tässä surkean asiakaspalvelun luvatussa maassa ei voi väittää olevansa yllättynyt siitä, että hätäkeskuspäivystäjäkin on joskus tympeääkin tympeämpi. Tästä esimerkkinä käyköön eräs kerta, jolloin yritin soittaa ambulanssia sairaskohtauksen saaneelle iäkkäälle naiselle noin puolen yön aikaan. Nainen ei saanut itse soitettua kännykällään hätänumeroon ja luuli olevansa onnekas, kun kohtaus sattui ulkona. Tokihan jokainen ohikulkija auttaa hätään joutunutta, tai sitten ei. Itse törmäsin naiseen erään yökerhon oven tienoilla ja soitin toki välittömästi hätänumeroon. Esitin puhelimessa asiani täysin asiallisesti ja pyysin lähettämään naiselle ambulanssin nopeasti, sillä tilanne näytti jo aika pahalta. Vastaukseksi sain kuitenkin vain kehotuksen katsoa humalaisen kaverini perään. Onneksi toisella soitolla puhelimeen vastasi joku ammattitaitoinen ihminen, joka lopulta suostui jopa sen ambulanssin lähettämään ja nainen selvisi säikähdyksellä. Tällä kertaa.


Ajattelin pitkään, että tämä oli vain yksittäistapaus, mutta myöhempinä vuosina lehtiä aamuöisin jakaessani törmäsin monenlaisiin hätätilanteisiin, eikä palvelu hätänumerossa aina ollut ylläkuvattua parempaa. Jotenkin tuntuu siltä, että jo odotusarvona on, että jokainen yöllä hätänumeroon soittava on humalainen pilailija, josta on parempi päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Onneksi keksin viime kesänä hyvän keinon saada asiat toimimaan. Kun mainitsin olevani jakamassa lehtiä, asenne muuttui heti. Ei kuulosta kovin mukavalta, että ihmisen henkiinjääminen voi olla kiinni siitä, kuka sattuu hätänumeroon soittamaan. Miten olisikaan käynyt sille parimetriselle miehelle, joka makasi valtavassa oksennuslammikossa hukkumaisillaan, jos paikalle olisi sattunut joku muu. Olisi varmaan saanut kannatella yltäpäältä oksennuksessa olevaa ruhoa aamuun asti. Minulta loppuivat tosin voimat jo muutamassa minuutissa, onneksi tällä kertaa ambulanssi tuli.


Ollakseni kuitenkin rehellinen, on myönnettävä, että yleensä palvelu on ollut mitä mainiointa, mutta tokihan huono palvelu jää paremmin mieleen. Yksi mätä omena pilaa koko korillisen! Aika harvassa taitavat olla ne paikat, joissa hätään joutuneiden apu on yhtä korkealla tasolla kuin Suomessa. Aion myös tulevaisuudessa soittaa epäröimättä hätänumeroon 112 jos koen jonkun apua tarvitsevan.

Ei kommentteja: