Tänään alkoi edustajistovaalien ennakkoäänestys. Vihdoinkin vaalit näkyivät myös kampuksella. Joukko Kokoomusopiskelijoiden ehdokkaita päätti tempaista oikein kunnolla. Sanat eivät riitä kuvailemaan tapahtumaa riittävän hyvin, joten katsokaa ihmeessä itse:
Luonnollisesti osa kilpailevista ryhmistä oli kovasti närkästyneitä tempauksesta, tosin en suurin surminkaan ymmärrä miksi. Opiskelijapolitiikka voi välillä olla myös hauskaa. Kokoomusopiskelijat haluaa tuoda omat teemansa esiin positiivisen, jopa itseironisen toiminnan kautta. Eikä elämää voi koskaan olla liikaa kampuksellakaan!
Vaikka en itse ollut valmis yllä olevan videon kaltaiseen toimintaa, olen silti vaaleissa ehdolla vakavissani.
Valtakunnallisista tavoitteistani lyhyesti:
1) Asumislisän vuokrakattoa on korotettava
2) Opettaja-oppilas-suhdelukua parannettava (nyt 1 opettaja/22 opiskelijaa)
3) Ylioppilasliikkeen perustehtävä selkeäksi
Jyväskylän tavoitteitani:
1) Julkiseen liikenteeseen 50% opiskelija-alennus
2) Opintoihin joustavuutta (pois tenttikuoret, vapautta sivuaineisiin sekä tenttiakvaariot käyttöön)
3) Vastuuta talouteen
Toimin myös monien muiden asioiden puolesta (ja monia asioita vastaan). Kaikkia edustajistokauden aikana eteen tulevia asioita ei voi etukäteen listata, joten korostan arvolähtöisyyttä. Mikäli rehti oikeistolainen ylioppilaskunta on mielestäsi tavoittelemisen arvoinen, niin silloin ehdokkaasi on numero 203!
Kokoomusopiskelijoiden listalla on toki muitakin mainioita ehdokkaita, joista varmasti löytyy "se oikea". Listalla on naispuolisia fukseja (191 Teresa Pohjolainen), hieman pidempään ylioppilaskuntaa seuranneita (205 Antti Vesala), korkean profiilin nuorisopoliitikkoja (180 Teppo Leinonen), muissa järjestöissä pätevöityneitä (199 Elina Siiri) sekä kokeneita kunnallispoliitikkoja (197 Jaakko Selin).
Lisäys: Otan mielelläni vastaan palautetta eilisestä ylioppilaskunnan vaalipaneelista!
28 kommenttia:
"Vastuuta talouteen"
Näin sanoo vastuullinen ex-taloudenhoitaja Puolue-ainejärjestöstä.
"Rehti oikeistolaisuus" lienee oksymoroni. ;)
Eli onko niin, että mielestäsi mahdollisista opintotuen parannuksista asumislisän vuokrakaton korotus on kaikista tärkein?
No niin, taas joku voi tuntea itsensä rohkeaksi kun on uskaltanut käydä huutelemassa idioottimaisuuksia anonyymina.
Oskarille: Kyllä sen näinkin voisi sanoa. Asumisen tukemisessa on toki paljon muutakin kehitettävää kuin pelkkä rahan lisääminen. En kuitenkaan näe järkevänä sitä, että tukia maksettaisiin kesäisin ilman opiskeluvelvoitetta.
Älä keskity nimiin, vaan asiaan. Kiitos.
Ei nuo idioottimaisuudet sen fiksummiksi muuttuisi, vaikka niissä nimi mukana olisikin. Nimimerkillä kirjoittaminen nyt vain sattuu omassa arvostuksessani jossakin naisten pusikossa väijymisen ja hirven jätöksissä kierimisen välillä. Jatkukoon vapaa kommentointi vielä toistaiseksi, kun kerran kysyntää näkyy olevan.
Edelleen, älä takerru anonyymiyteen, vaan kommentoi asiaa.
"Porvari on kakka! Ja sääkin oot varmaan ihan rehti!! Ota tähän asiaan kantaa PLZ OMG LOL!!"
Ja vaaditaan kommentoimaan asiaa. Jepjep.
Vetoaisin nimien keskusteluun tuomisen puolesta. Sikäli kun anonyymi on yksi henkilö, tunnistan täysin miksi hän on heittonsa heittänyt, koska aiheesta ei ole puutetta. Loanheiton muotoisen tekstin viskonnalle anonymiteetin savuverhon takaa ei ole kuitenkaan mitään tarvetta, koska oikeiston pyrkimykset ja väitteet eivät kuitenkaan kestä eettistä päivänvaloa. Asiattomuus on tyhjää kapinaa ja palvelee liikaa oikeistolaisen opiskelijapolitiikan kritiikin terän tylsyttämistä ollakseen julkituomisen arvoista.
Ts. haluaisin tosissani kuulla potentiaalisen keskustelun ao. aiheesta, eikä sitä nykyisistä poteroista voida käydä. Tällaisia terveisiä!
Joopa joo, nimiä tai ei, niin asiaan on pystyttävä vastaamaan - jos siihen on jotain vastattavaa.
Helpottaisiko, jos nimeni olisi vaikkapa Elohim? Muuttaako tämä mahdollisen vastauksen sisältöä?
Olen anonyymi nro 2, joka taas kerran pettyi porvarien itseironian puutteeseen, vaikka muuan A. Vesalakin sitä on hehkutellut. Primitiivireaktioita riittää näköjään sitäkin enemmän.
Ensimmäinen anonyyminä kirjoittanut on joku muu. Tuohon ekaan nimettömään kommenttiin myös minä haluaisin jotain vastavetoa, esimerkiksi siten, että miksi taloudenhoitoon liittyvä väite on idioottimainen.
t. Elohim from a galaxy far, far away
Uusliberalistisen maailmanliiton Suomen-osaston Jyväskylän-konttorista, iltaa.
Onko jonkun mielestä olemassa jokin kosminen laki, joka velvoittaa osallistumaan anonyymien vihjailijoiden aloittamiin keskusteluihin?
Toinen asia on noiden "oikeiston" tavoitteiden "kestämättömyys". Voi edelleen kysyä, miksi muka kannattaisi lähteä keskustelemaan ei niinkään oikeiston (eli esim. Kokoomusopiskelijoiden) poliittisista tavoitteista, kun keskustelun lähtökohtana näyttää olevan demariopiskelijoiden siitä tarkoitushakuisesti muodostama vääristynyt kuvitelma. Vanhan kunnon sofistisen perinteen mukaisesti siis kysytään, ovatko kokoomuslaiset jo lakanneet pahoinpitelemästä lapsia.
Minun puolestani keskustelu on tervetullutta, mutta käydään mieluusti se tavoitteista eikä niiden omatekoisista irvikuvista. Ei kenenkään kannata tuhlata aikaansa sellaiseen olkinukkeiluun.
Hulabaloo hetkeksi seis ja tarkkuutta myös Uusliberalistisen maailmanliiton Jyväskylän-konttoriin! :D
Sanoin: "..koska oikeiston pyrkimykset ja väitteet eivät kuitenkaan kestä eettistä päivänvaloa." Siis nimenomaisesti päivänvaloa! Yritin tässä juuri ilmaista että ainakaan minua ei kiinnosta painiskella omatekoisten olkinukkien kanssa, vaan olen valmis vastaanottamaan keskusteltavaksi rakentavan esityksen oikeistolaisista arvoista, jos sellainen halutaan tarjota. (Vihjasin pyytäväni sitä esim. jo täällä ja täällä.)
Kestämättömyys on oma arvostelmani, mutta jos tyrmäät sen vain tyystin jonkin olkinuken syynä, miten ihmeessä keskustelu, joka pitäisi käydä, voi edes alkaa? Arvostelma on tehty maailmasta vastaanotettujen väitteiden perusteella. Kyseessä ei näin ollen ole ennakkoluulo, sillä en elä kuplassa, eikä "oikeisto" ole vain yhtä kuin Jyväskylän yliopiston Kokoomusopiskelijat. Huomaa jälleen yleisyyden taso: "..oikeiston pyrkimykset..".
Meillä Maailmanvallankumouksen liitossa ei väsätä nukkeja, ainakaan kunnon väittelyjä varten.
Eikö mielestäsi keskustelun alkamista varjosta ollenkaan jo ennalta antamasi tuomio, että oikeiston tavoitteet eivät kuitenkaan kestä eettistä päivänvaloa? Eikö keskustelun lopputuloksen ilmoittaminen etukäteen todella ollenkaan vääristä sen lähtökohtia?
Jospa vaikka Tikka ja Vesala kommentoisivat, miksi heidän mielestään em. väite on "olkinukke"?
Ja sitä paitsi arvostelmien varassahan jokainen meistä pelaa jatkuvasti. Minusta on jotenkin naiivia väittää, että toisten arvostelma on vääristynyt, sillä kuten J. Virtanen sanoo, esim. hänen arvostelmansa on muodostunut hänen kokemustensa perusteella. Täten se on yhtä legitiimi kuin mikä tahansa uusliberalistien, sosialistien tai vihreiden näkemys aiheesta. Ja ihan yhtä oikeutettu kuin A. Vesalan tai E. Tikan arvostelma.
Tietysti ymmärrän, että uusliberalistien mielestä on kivaa pyöritellä taloudellisia faktoja ja "totuuksia", mutta toisaalta ne on vain faktoja, eivätkä sinänsä edes kovin mielenkiintoisia. Faktojen vyöryttäminen on vain yksi retorinen pelitapa, kuten on eettisesti kestämättömäksi nimeäminenkin. Molemmat kuuluvat mielestäni politikointiin, eivätkä ole automaattisesti "väärin". Tietysti toisen pelitavan haukkuminenkin on osa poliittista performanssia, ei siinä mitään.
Ja sitä paitsi puhtaaksi viljeltynä tällainen ajattelutapa tarkoittaisi, että ei voida aloittaa keskustelua kenenkään sellaisen kanssa, jolla on erilainen näkemys tai ideologia. Silloinhan keskustelu menisi hieman kärjistettynä siihen, että uusliberalistit keskenään kilvan ylistäisivät vapaan markkinatalouden autuutta ja kommunistit taas haukkuisivat sitä omassa piirissään. Tuolloinhan kokonaan erilaisten lähtökohtien ja arvostelmien kohtaamista ei edes tapahtuisi, eikä täten kyse olisi aidosta debatista.
PS. Juuri tästä on kyse, kun taannoin viittasin, että näillä foorumeilla ja blogeilla esiintynyt keskustelu muistuttaa välillä fundamentalistien höpinöitä.
¡Viva la Revolución!
Ainakin metakeskustelun taso on varsin korkea. Keskustellaanko seuraavaksi metakeskustelusta? :)
Myönnän, että nämä blogikommenttiketjut alkavat muistuttaa toisiaan, melkeinpä aiheesta riippumatta. Muuan arvostamani demariopiskelija kuvasi tilannetta eräässä toisessa keskustelussa osuvasti todeten minun ja muutamien "vastapelureiden" olevan eri diskursseissa. Osittain kyse varmaankin on tietoisesta valinnasta (ainakin minun tapauksessani). Ei ole mitään järkeä luopua omista lähtökohdistaan ja nielaista sellaisinaan kaikki vastapuolen aksioomat vain päästäkseen keskustelemaan näiden kanssa.
Tai ehkä sitä voisi sittenkin joskus kokeilla. Olisi kiinnostavaa tietää, millaista on ajatella "demariksi".
"Eikö keskustelun lopputuloksen ilmoittaminen etukäteen todella ollenkaan vääristä sen lähtökohtia?"
"Ei ole mitään järkeä luopua omista lähtökohdistaan ja nielaista sellaisinaan kaikki vastapuolen aksioomat vain päästäkseen keskustelemaan näiden kanssa."
Täh? Edellisessä lainauksessa Antti olettaa keskustelun mahdollisuuden ja arvokeskustelusta kyseen ollen samaten sen mielekkyyden, mutta jälkimmäisessä kiistää kummatkin. Millainen keskustelu sen pohjalta on mahdollista? Ilmeisesti ei millainenkaan, sillä se merkitsisi aina vieraiden "aksioomien nielaisemista".
Minun mielestäni keskustelu on sellaista, jossa lopputulosta ei ole valmiina. Arvostelmani oikeiston pyrkimysten ja väitteiden "eettisen päivänvalon" kestämättömyydestä tulisi ymmärtää haasteeksi keskusteluun. Olen valmis perustelemaan ko. kantaa vastaperusteluihin nähden. Keskustelun lopputulosta ei ole valmiina, mutta itse keskustelua ei tule eikä ole ilman positioiden ottamista.
"Eri diskursseissa" varmasti jossain määrin ollaan kautta linjan, mutta minusta ei ratkaisevasti - ellei sitten tahdota painaa relativismin hätäkatkaisijaa. Tällöin koko keskustelu on kuitenkin ilmeisesti poistunut työjärjestyksestä. Huoh..
Joo, kukin seilailee eri diskursseissa, jolloin myös kunkin "totuudet", käsitteiden määrittelyt ja lähtökohdat ovat erilaisia. Ja mielestäni niin pitää ollakin, koska muutoin oltaisiin itse asiassa aika lähellä politiikan loppumista, kuten tunnettu (?) määritelmä kuuluu. Kyse on kai lähinnä siitä, miten eri diskurssien tuottamien subjektipositioiden edustajat saadaan kohtaamaan toisensa dialogin ääressä niihin kuuluisiin poteroihin kaivautumatta. (Olipa postmoderni virke, hui!)
Mutta ei kai keskustelun pyörteisiin antautuminen automaattisesti tarkoita omien lähtökohtiensa hylkäämistä ja vastustajan väitteiden nielaisemista? Itse olen sitä mieltä, että tässä(kin) täytyy valita itselleen tärkeät taistelut, joihin panostaa...ja ehkä antaa osan mennä läpi sormien, vaikka sitten for the sake of the argument.
Sokraattista dialogia noudattaen arvostelmat voivat tietysti muuttua, mutta sitäkään ei voi tapahtua, jos eri tavalla ajattelevien "väärällä" tavalla aloitetut keskustelut abortoidaan jo ennen syntymäänsä. Riittävän vakuuttavien argumenttien edessä mielipiteen soisikin muuttuvan, jottei hirttäydytä yhteen ainoaan totuuteen. Ja keskustelussa tietty aina oppii jotain kumppaneista ja itsestään, koska maailmahan näyttäytyy jokaiselle meistä eri tavalla.
Heh, demariksi/kokkariksi/kommariksi/vihreäksi/kepuksi ajatteleminen voisi olla ihan jänskää! Tuota täytyy kehitellä eteenpäin.
Mä voin kehitellä juttua eteenpäin kertomalla, että en koe ajattelevani "demariksi". Minulle asiat eivät ole automaattisesti puoluepoliittisia, vaan koen poliittisen ajattelun huomattavasti monikerroksisemmaksi. Toisinaan tuntuu siltä, että erityisesti poliittinen oikeisto ei ymmärrä meidän demarien kritisoivan näillä kirjoituksillamme myös sosialidemokraatteja. Pelkoni on, että kriittinen ajattelu ymmärretään suppeammin tulevaisuudessa.
Yllä on esitetty lukuisia älykkäitä kommentteja, joista voin olla iloinen. Ehkä kriittisellä ajattelulla on vielä toivoa. Siitä huolimatta minusta olisi mukavaa, että näin edustajistovaalien alla saataisiin aikaan myös kunnon keskustelua asiakysymyksistä. Poliittiselle metakeskustelulle on varmasti tilausta, mutta voisimme välillä keskittyä esimerkiksi pohtimaan, kuinka JYY:n jäsenistön mielenterveyspalveluita voitaisiin kehittää.
Minusta JYY:n mielenterveyspalveluihin tulee panostaa jatkossa erittäin vahvasti, koska ko. palveluiden jonot ovat nyt kestämättömät ja opiskelijoilla on tutkitusti erittäin paljon mielenterveysongelmia. YTHS on osittain torjunut JYY:n mahdollisen suoran rahallisen avun, jolla hankittaisiin psykologin palveluita, mutta se ei tarkoita sitä, ettemme voisi auttaa jäsenistöämme. JYY:n tulee pohtia uusia mahdollisia rahoituskanavia ja avun lähteitä. JYY:n tulee kehittää ylioppilaskuntaa ja koko yliopistoa ihmisiä koskettavaksi paikaksi – syrjäytyminen pitää minimoida. JYY:n tulee lisäksi olla jatkuvassa keskusteluyhteydessä asiaan liittyen niin YTHS:n kuin yliopiston hallinnon kanssa. Tämä on mielestäni yksi JYY:n tärkeimmistä tehtävistä tällä hetkellä, ja asia, josta pitää esittää selkeä poliittinen vaatimus!
Pekka Komu, ehdolla vaaleissa numerolla 60
Joo, eikä mun mielestä kenenkään "kunnon" politiikon (tai ihmisen ylipäätään!) pitäisi hakata mielipiteitään kiveen, vaan ajatella ja arvioida itse kriittisesti...varsinkin niitä näkemyksiä, jotka ovat itselleen (ja ehkä edustamalleen puolueelle) rakkaimpia.
Kyllä. Selittäessään kaikki asiat aina yhdellä ideologialla on ihminen hukannut otteensa todellisuudesta - sellaisena kuin minä sen ymmärrän.
Humanistille ei mikään inhimillinen saa olla vierasta, ja ymmärränkin kyllä nuo kriittiset kommentit. Osasta olen jopa samaa mieltä.
Pekka epäili tuossa, ettei "poliittinen oikeisto" (johon hän lukenee allekirjoittaneenkin) ymmärrä, että hänen ja muiden opiskelijademareiden kirjoitukset ovat kritiikkiä myös sosiaalidemokratiaa kohtaan. Epäily on sikäli aiheeton, että mm. Jussi Ahokkaan ansiokkaista blogikommenteista tämä kritiikki tai sellaisen peräänkuuluttaminen ilmenee selvästi, eikä minulta ole jäänyt huomaamatta myöskään laajempi demarinuorten lisääntynyt bloggausinnostus.
Puolueen oppeihin lokeroituminen ei ainakaan minun kohdallani vaarana, koska olen monissa asioissa Kokoomuksen politiikan valtavirrasta sangen kaukana, ennen muuta perinteisen liberalismin suunnalla. Kokoomuksen nykyinen linja edustaa sekä ohjelman että toteutettavan politiikan suhteen maltillista sosiaaliliberaalista linjaa melko pragmaattisella otteella. Itse näen monet asiat paljon "ideologisemmasta" katsannosta, ja haluaisin puolueelle paljon voimakkaampaa ideologiavetoisuutta tarvittaessa vaikka kannatuksenkin kustannuksella. Kannatuksen maksimointi itsetarkoituksena johtaa politiikan hämärtymiseen, mitä pidän vaarallisena demokratialle.
Toisin sanoen olen kyllä hyvin selvillä siitä, että elämää on Kokoomuksen tai oman ideologian ulkopuolellakin. Käsitän myös pitkään politiikassa mukana olleena, että politiikan toteuttaminen on (monen muun muassa) ideologioiden välistä konfliktia ja sellaisen sovittelua, eikä suomalaisessa järjestelmässä kukaan pääse koskaan hallitsemaan yksin.
Jonkin ismin tunnustaminen tai omaksuminen johtavaksi periaatteeksi ei tarkoita siihen hirttäytymistä, mutta asettaa kylläkin vaatimuksia johdonmukaisuuden suhteen. Pluralistisessa järjestelmässä aatteellinen johdonmukaisuus toimii periaatteellisena ohjenuorana, joka ei sanele ratkaisujen sisältöä vaan määrittää niiden suuntaa.
Joo, kunhan vaan henkilökohtaisesta tai puolueen idean logiikasta (=ideologia) ei tule rautaista luonnonlakia, jolloin ideasta tulee premissi, joka deduktion avullaa riittää selittämään todellisuuden kokonaisuudessaan...kuten vaikkapa Marxin oppeja sovellettiin Neuvostojen maassa.
Tosin tässäkin auttaa oman, subjektiivisen lähtökohtansa tiedostaminen, kuten Vesala tuossa varsin ansiokkaasti tekee.
Kiitos Antille asiallisesta vastauksesta.
Tulkitsenko nyt oikein, että olet käyttänyt kriittisen ajattelusi potentiaalin, pohtinut mikä on inhimillistä, sosiaalista, oikeudenmukaista, taloudellista jne. - ja tullut siihen tulokseen, että Hayek ja Nozick edustavat parasta vaihtoehtoa?
Mitä esimerkiksi Hayekiin tulee, minusta hänen ajattelussaan kiteytyy enimmiltä osin se, mikä Reaganin ja Thatcherin politiikassa on hyvää ja arvokasta, mutta toisaalta ihan oikein jätetään sivuun tarpeeton arvokonservatismi ja uskonnollinen moralismi sekä kielletään väkivalta. Minusta tässä on, jos ei muuta, hyvät lähtökohdat nykyaikaiselle ei-sosialistiselle yhteiskunnalliselle ajattelulle.
"Kriittistä potentiaalia" pyrin kasvattamaan koko ajan, esimerkiksi opiskelemalla ja käymällä vaikkapa teidän kanssanne näitä keskusteluita.
Sama täällä - toisin kuin nimimerkkini perusteella joku voisi luulla! ;)
Taitanet siis todellakin edustaa sitä kokoomuksen "oikeistosiipeä".
Mikäli mikään inhimillinen ei ole sinulle vierasta, mikä on minusta hyvä piirre, näetkö että osa väestöstämme kärsii piittaamattomasta ja sydämettömästä politiikasta? Entä ihmiset, jotka elävät rajojemme ulkopuolella? Miten suhtaudut globaalin talouden rakenteisiin?
Miten näet, että esimerkiksi sellaisen ihmisen, jonka työpanoksen rahallinen arvo ei riitä edes minimitoimeentuloon, hyvinvointi turvataan Hayekin teorian pohjalta?
Toivon, että vastaat näin vaalipäivänä.
Oikeistoa tai ei, 1800-luvun alkuvuosikymmeninä restauraatihengen kyseenalaisina kultavuosina olisi ollut näillä mielipiteillä tiukka vasemmistolainen. Nyt vahvasti keskitetyn poliittisen vallan ja pakottamisen kriitikkona pääsee oikeistolaisen kirjoihin.
Lipsahdan heti alkuun Friedmanin puolelle; kuten aikaisemmin olen kirjoittanut Torikan blogissa, kannatan kyllä sosiaalisia tulonsiirtoja, mutta mahdollisimman yksinkertaisella tavalla järjestettynä. Negatiivisen tuloveron mukainen perustulomalli olisi mielestäni harkitsemisen arvoinen tapa toteuttaa tulontasaus ilman, että se aiheuttaa kohtuuttomasti epävapautta ja hallintoalamaisuutta. Tiedän ja tunnustan, että osa ihmisistä ei syystä tai toisesta kykene pärjäämään omillaan, ja hyväksyn tietenkin sellaisen erojen tasoittamisen, joka auttaa nimenomaan tukea tarvitsevia. Sen sijaan esimerkiksi "Preka-Eetun" tyyliseen paskaduuniargumentointiin suhtaudun avoimen kielteisesti.
Osa väestöstä elää vaatimattomissa oloissa ja osa jopa kärsii, mutta en ole varma, voidaanko tästä syyttää yksioikoisesti "sydämetöntä ja piittaamatonta politiikkaa". Sosiaalimenot ovat kasvaneet trendinomaisesti ja kasvavat edelleen, eivätkä ongelmat ole poistuneet vaan päin vastoin jopa kärjistyneet. Olen melko varma, että osa tästä johtuu perinteisten lähiyhteisölle kuuluneiden luonnollisten velvollisuuksien hämärtymisestä, voisi sanoa jopa, lähimmäisenrakkauden sosialisoimisesta. Moni kulkee kärsivän läheisen ajatellen, että tämän auttaminen on "yhteiskunnan" tehtävä. Tapausta tarkemmin tuntematta ehkä tätä samaa ilmiötä kuvastaa myös se, että kuten joku on aikaisemmin tässä blogissa viitannut, ainejärjestöbileissä pöytään väsähtäneelle soitetaan taksin sijasta poliisi.
Näen, että läheisvastuun rapautumista edesauttanut politiikka on osaltaan tehnyt ihmisistä ja siten yhteiskunnasta piittaamattomia ja sydämettömiä, tässä ehkä vastaus kysymykseesi. Yhteiskunta sinänsä tuskin voi olla "kylmä" tai "sydämetön", sellainen puhe on turhaa antropomorfismia.
Rajojemme ulkopuolella elävistä ihmisistä en osaa sanoa, kun en tiedä, mitä tarkemmin haet kysymykselläsi. Mikäli viittaat keskustelussa olleeseen kehitysaputeemaan, olen sitä mieltä, että kaupan esteiden poistaminen olisi paras tapa edesauttaa köyhien maiden elintason nousua. Tätä kehitysmaat itsekin ajavat, mutta esimerkiksi EU vastustaa. Jos tulkitset tämän tarkoittavan sitä, että kannatan maataloustukien, vientitukien yms. subventioiden poistamista, tulkitset oikein. Epäreilu, mutta kuvaava vertaus on, että ranskalainen lehmä tienaa päivässä enemmän kuin afrikkalainen ihminen. Se on väärin.
...ensimmäisessä virkkeessä tarkoitan tietenkin restauraatiohenkeä.
Lähetä kommentti