Palataanpa taas nuoriin poliitikkoihin ja niihin ongelmiin, joita he aiheuttavat iäkkäämmille kollegoilleen. Tällä kertaa intouduin aiheesta nähtyäni Suvi Rihtniemen vaalimainoksen tämän päivän Hesarissa sivulla A10. Mainoksessa Rihtniemi kysyy: nuori ja söpö, vai aikuinen ja osaava? Aikuisuus siis merkitsee osaamista (Rihtniemen tapauksessa tämä epäilemättä onkin totta), mutta nuoruuteen liittyy vain söpöyttä. Maailma ei tokikaan ole näin yksinkertainen, sillä jokainen tietää maailmassa olevan vähemmän söpöjä nuoria, vähemmän osaavia aikuisia, osaavia nuoria ja edustavia aikuisia (en usko että nuori mies voi sanoa varttuneempia naisia söpöiksi) sekä näiden ominaisuuksien välimuotoja ja yhdistelmiä. Ilmeisesti äänestäjien korkea keski-ikä pakottaa jotkut ehdokkaat tällaiseen vastakkainasetteluun. Omaan silmääni nuori nainen on useammin söpö kuin vähemmän nuori, mutta söpöys vaikuttaa aivan muihin valintoihin kuin äänestyspäätökseeni. Olen äänestänyt tähän mennessä eläkeikäistä naista, keski-ikäistä miestä sekä nuorta miestä, eikä söpöys ole koskaan ollut minkäänlaisena kriteerinä, mutta osaaminen sitäkin enemmän. Silläkin on toki väliä, mitä osaamista ehdokkaalta löytyy. Esimerkiksi nuorten asiat ovat tärkeitä, mutta en ole näissä vaaleissa sellaista ”aikuista” ehdokasta löytänyt, joka tällaista osaamista omaisi.
Olen sitä mieltä, ettei mikään ”osaaminen” sinänsä riitä kun äänestäni kilvoitellaan. Eduskunta kuitenkin päättää niin monista asioista, että kenelläkään ei voi olla kattavaa osaamista kaikissa eteen tulevissa asioissa. Siksi ehdokkaalla tulee olla myös poliittista pelisilmää ja muita parlamenttityön edellyttämiä taitoja. Tässä esimerkkinä käytetty Rihtniemi kuitenkin vaikuttaa loppujen lopuksi aivan pätevältä poliitikolta, isolla P:llä, mainos kuitenkin sai sappeni kiehumaan. Vielä enemmän sappeni kuitenkin kiehuu kun törmään yhden asian ehdokkaisiin, oli tämä yksi asia sitten kuinka hyvä tahansa. Nämä ehdokkaat puhuvat kyllä asiantuntevasti yhdestä asiasta, mutta muuten vaikuttavat vähä-älyisiltä. Välillä näiden osaavien (yhden)asiantuntijapoliitikkojen vyöry ottaa todella pannuun. Samoin käy toki erilaisten fundamentalisti-viherstalinisti-feministi-kettutyttöjen ollessa kyseessä, sillä nämä ihmiset palauttaisivat mieluummin maailman kivikaudelle kuin muuttaisivat muinaisia ideologioitaan. Arvostan eniten yleispolitikoitsijaa, joka ei ratsasta yhdellä asialla vaan kykenee järkevään harkintaan myös niissä asioissa, joista ei etukäteen mitään tiedä.
Mutta tähän aiheeseen en nyt sukella syvemmälle, koska alkaa olla liian lähellä graduni aihetta, enkä halua sillä piinata lukijoita. Lisäksi tämä kirjoitus taitaa muutenkin olla riittävän sekava.
Kirjoituksen otsikon lainasin Ylen kakkoskanavan kuuluttajalta.
