Pizza-onlinesta tilaat pizzat, kebabit ja muut herkut kätevästi!

17.9.2006

Työtä riittää

Lähes päivittäin saamme lukea lehdistä, kuinka jokin asia pyritään sysäämään yhteiskunnan vastuulle. On toki selvää, että moniakin asioita on järkevää hoitaa julkisen sektorin toimesta, mutta raakaa liioitteluakin esiintyy runsaasti. Usein tuntuukin siltä, että lähellä on se tulevaisuuden helvetti, jonka Edward Bellamy jo vuonna 1887 kuvaili yhteisöksi, jossa kukaan ei enää huolehdi itsestään tai lapsistaan, sillä kaikki velvollisuudet on ulkoistettu valtiolle. Ja mikä vielä pahempaa, valtiolle esitetään vain toinen toistaan suurempia ja järjettömämpiä vaatimuksia. Tämä menee jopa niin pitkälle, että vaaditaan valtion maksettavaksi vapautus ”paskaduuneista”, ilmaiset tietoliikenneyhteydet huoltoineen ja kohta kai vaaleanpunainen elefantti viihdyttämään sadepäivinä.

Liian moni on hairahtunut uskomaan, että valtio on ratkaisu jokaiseen arkipäiväiseen ongelmaan, aina kehdosta hautaan. On toki helppo sanoutua irti kaikesta vastuusta ja osoittaa syyttävällä sormella valtioita unohtaen että me kaikki olemme vastuussa itsestämme ja läheisistämme. Tämän unohtaminen näkyy esimerkiksi silloin kun nainen voidaan raiskata keskellä kirkasta päivää kenenkään puuttumatta, tai kun naapurit antavat perheväkivallan jatkua vuodesta toiseen. Viranomainen ei voi ottaa läheisen roolia, siihen eivät resurssit tule koskaan riittämään.

Ongelman juurena on se tosiseikka, että jo pitkään on politiikka keskittynyt liikaa entistä suurempien etujen saamiseen omille kannattajille. Tässä ovat vuosikymmenten saatossa erityisesti kunnostautuneet kaksi nykyisen hallituksen pääpuoluetta, Sak:sta nyt puhumattakaan. On toki selvää, että nykyisessä tilanteessa suurin häviäjä on se, joka ei alennu halpamaiseen – joskin usein lyhyellä tähtäimellä tuottoisaan – omaneduntavoitteluun. Tämä surullisen kuuluisa sulle-mulle-politiikka koituu kuitenkin lopulta kaikkien tappioksi. Yksinkertaisinkin matematiikka osoittaa, että kun todella monet ryhmät maksattavat kulunsa valtiolla, on tuloksena paljon suurempi summa kuin mitä kukaan haluaisi maksaa. Kiistämätön tosiasia on, että suuri osa valtion (lue: työväen) maksamista hankkeista on sellaisia, joista ei olla valmiita maksamaan oikeaa hintaa, mutta ”ilmaisena” se kyllä kelpaa. Esimerkkejä tästä jokainen varmasti keksii kymmenittäin. Lopputulos on siis kireä verotus jolle saadaan surkea vastine.

Tämän ilmiön rapauttavan vaikutuksen näemme jo arkipäivässämme. Jos et ole kuoleman sairaana leikkausjonossa, niin kuolet liikenneonnettomuudessa surkeakuntoisella tiellä. Opetuksen laatu romahtaa, eikä poliisilla ole rahaa edes perustoimintaan, puolustusvoimista puhumattakaan Nämä ovat kuitenkin yhteiskunnan tärkeimmät palvelut ja niiden toiminnan turvaaminen on ensisijaista.

Kirjoituksen aiempi versio on julkaistu Hämeen Kokoomusnuorten Punastumatta porvarin numerossa 1/2006

Ei kommentteja: