Ajattelinpa tänään vähän kirjoitella blogiin, miettimättä onko minulla varsinaisesti mitään sanottavaa. Olin tänään pitkästä aikaa tiedekuntatentissä. En tosin ollut lukenut tenttikirjoista kuin hyvin pienen osan. Yhtä kirjaa vain hieman silmäilin ja tulin siihen tulokseen, etten jaksa lukea ILO:n globalisaatioraporttia, kyllähän sen sisällön äkkiä googlaa. Onneksi kysymykset olivat samat kuin edellisessä tentissä, joten en usko että ainakaan hylättyä tulee. Valmistuminen on siis jälleen pari opintoviikkoa lähempänä. Kirjapaketti oli muuten harvinaisen huonosti nimetty: Euroopan integraatio ja globalisaatio. Mielestäni noin iso otsikko on ”hieman” yliampuva.
***
Aamulla en jaksanut enää lukea tenttiin, joten luin tavoistani poiketen Nyt-liitteen. Yleensä en sitä aamuisin lue, koska siitä tulee vain vihaiseksi. Ainoa hyvä puoli kyseisessä liitteessä on se, että jakaja saa siitä vähän ylimääräistä. Nyt oli kuitenkin pakko lukea juttu Tuomo Puumalasta. Juttu oli melko tarkasti sitä mitä saattoi odottaakin. Jutusta saa sen käsityksen, että asioihin vakavasti suhtautuva 25-vuotias on jotenkin outo. Pitäisikö nuoren kansanedustaja poltella pilveä eduskunnan takaovella vittua huudellen? Onko ”katu-uskottavan” nuoren oltava niittinaamainen ituhippi?
Jutun tehnyt toimittaja Valtteri Väkevä antaa ymmärtää liitteen sisältö-sivulla, että on jotenkin väärin kun kansa on äänestänyt eduskuntaan Tuomo Puumalan, eikä poliisinmurhaajaa ihailevaa kommunisti Seppo Lampelaa. Vaikka en sen tarkemmin Puumalaa tunne, voisin helposti kuvitella äänestäväni ennemmin häntä kuin montaa vähemmän uskottavaa nuorta. Tämä on toimittajan mielestä osoitus systeemin mädännäisyydestä, minun mielestäni on kyse demokratiasta. Jokainen voi äänestää minkä ikäistä ihmistä haluaa, vaikka vanhaa. Miksi muuten nuoresta kansanedustajasta tehdään juttu, jossa hänet esitetään nuorten pettäjänä? Itse näen parempana, että pätevät nuoret murentavat stereotyyppistä kuvaa nuorista. Kaikki nuoret eivät ole yhdestä puusta veistettyjä, kuten eivät ole keski-ikäiset, pukua käyttävät tai käyttämättömätkään. Jos hyväksyy aikuismaiset toimintatavat, niin varmasti saa parlamentissakin enemmän aikaan. Mieluummin pukupelle kuin ihan tavallinen pelle!
***
Viime päivinä olen kovasti pohtinut joidenkin ihmisten haluttomuutta selvitellä erimielisyyksiä siten, että eri mieltä oleminen näkyy avoimesti ja reilusti. Joskus on pakko ajaa oman mielensä mukaista ratkaisua, vaikka se ei olisikaan vastapuolen tahdon mukaista. Kompromissit ovat ihan kivoja, mutta lähtökohtana ei voi olla alistuminen teuraalle vietävän lampaan tavoin. Eri ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja hyvä niin. Harva asia saa allekirjoittaneen innostumaan yhtä hyvin kuin asiallinen, perusteltu väittely asiaansa uskovan ihmisen kanssa. Erityisesti erilaisissa illanvietoissa törmää kuitenkin ihmisiin, jotka haluaisivat kieltää tällaiset väittelyt, koska ne ovat heidän mielestään tylsiä tai sitten erimielisyys on heidän mielestään jotenkin pahasta, jopa tappelua. Provosoiminen ja provosoituminen ovat tiettyyn rajaan asti ihan positiivisia asioita. Minä olen sellainen ihminen, joka tuo mielipiteensä rehellisesti ja avoimesti esiin. Kompromissit ovat tärkeitä, mutta uskon niihin päästävän helpommin avoimuudella kuin peittelyllä ja nöyristelyllä. Peli voi olla sekä kovaa että reilua samanaikaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti